Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Akselinpoika kauhistui ehdottomasti tästä hirveästä kuvauksesta, mutta hän katsahti samassa kuoro poikaan, joka seisoi vähän loitommalla munkeista ja laski sormensa merkillisesti suullensa. Hän ymmärsi heti tämän merkin, ja sanomattomalla ilolla käsitti hän nyt, että kuoro poika oli tämä sama Petter, joka oli luvannut hänelle pelastuksen.
Pimeä jo oli kun Akselinpoika tuli kotiin. Kaikki tiedustelemiset olivat olleet turhat. Joka puu, jokapaikka tuossa suunnattomassa metsässä oli haettu läpikotasin, mutta ei mitään merkkiä lapsesta keksitty.
Akselinpoika olisi jo aikoja sitte jättänyt sen Väkivaltaisuuden ikeessä huokaavan maan, jos ei se olisi ollut hänen suuresti rakastettu synnyinmaansa, joka sen lisäksi vielä oli poveensa sulkenut hänen kalliin Elisabetinsä maalliset jäännökset.
Hän otti nyt Valdemarin yhdestä ja Akselinpoika otti toisesta kädestä kiini ja veivät hänen isoon saliin, johon paljon valtakunnan ylhäisiä herroja ja rouvia oli kokoontunut. "Tässä esitän teille meidän uuden poikamme," sanoi Akselinpoika ja vei Valdemarin keskelle seuraa. Kaikki syleilivät ja suutelivat poikaa, näyttäen siten sydämellisintä sääliväisyyttä.
"Eikö teillä ole enää minulle tilaa?" sanoi hän ja heittäysi niiden kolmen onnellisen syliin. Se oli Petter. "Hän on minun kotkan ryöstämä poikani! Häntä on minun kiittäminen elämästäni ja vapaudestani," sanoi Akselinpoika. "Jos ei häntä olisi niin kauhealla tavalla minulta temmattu, niin ei teillä nyt enää olisi isää. Jumalan viisaus ja hyvyys on tutkimaton!"
He tulevat kuitenkin toteuttamaan sananlaskua, 'että ovat ennen nahan myöneet, ennenkun ampuneet karhun." Akselinpoika ei voinut kuitenkaan välttää levottomaksi tulemista. Hän oli tekevä tuomioistuimen edessä, johon hän piti ajettaman, kauhean tunnustuksen, jota ei koskaan voisi palauttaa.
Mies sanoi myös, päin lintu oli mennyt. Nyt alkoi Akselinpoika etsiä kahta suuremmalla innolla. Hän jakoi väkensä ja neuvoi heidän kulkemaan eri teitä, itse tuli hän auringon lasketessa yksinäiseen mökkiin, joka oli tiheimmän metsän keskellä, yläpuolella Sorön järveä. Siellä kolkutti hän sisälle. Vanha metsäläinen, vielä vanhemman, inhoittavan näköisen vaimon kanssa, aukaisi oven.
Kaikki seudun nuoret tyttäret olivat tulleet saapuville juhlavaatteissaan, koristettuina kukilla sekä antaneet Signelle kukkavihkoja ja korin täynnä hedelmiä. Akselinpoika lahjoitti rakkaalle lapsellensa valkean ruusun, joka aina oli ollut hänen lempikukkansa. Kiittäessään siitä iloisesta lahjasta ihmetteli hän, että varsi oli niin tiheään täytetty.
"Vielä yksi sana," sanoi Akselinpoika, painaen Knuutin vapisevaa kättä sydäntänsä vastaan; "mene huomenna ennen auringon laskua minun linnaani; silloin on Signeni luultavasti jo palannut takaisin Roskildesta; kerro hänelle ja Valdemarilleni, että minä matkustin Englantiin, ja pyydä häntä viipymättä jättämään tämä onneton maa, jonka päällä kuoleman murhaenkeli jo lentelee, ja kohtaamaan minua Thems'in rauhallisilla rannoilla.
Signe ja Valdemar syleilivät ilokyyneleitä vuodattaen sitä kaunista nuorukaista. Akselinpoika sulki heidät kaikki kolme syliinsä, ja hänen silmänsä olivat suunnitetut rakastetun, liian aikaisin kadotetun Elisabetinsa kuvaan. Nyt aukaisi musta Kristian oven, ja vanha Märta hoiperteli sisälle kahden tytön tukemalla; heitä seurasi koko linnan väki.
Päivän Sana
Muut Etsivät