Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Kaikkialla, missä kotkan pesä oli, hakkasivat talonpojat sen puun, joka pesää kannatti, ja yli sadan kotkanpojan täytyi hengellään maksaa sen ryöstön, jonka kesy kotka oli tehnyt; mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Akselinpoika riensi kuoleman kanssa kamppailevan vaimonsa sängyn luoksi. "Elä jätä minua, kalleuteni!" sanoi hän, ottaen tuon kalvean liljan käsivarsillensa.
Teidän vapaatahtoinen tunnustuksenne voipi yksinään vapauttaa teidät siitä raskaasta kidutuksesta, joka jo on valmistettu teitä varten. Vastatkaa siis: onko se tosi?" Totuuden mielenjalous kunnioitettavissa kasvopiirteissään, vastasi Akselinpoika todellisesta vakuutuksestansa valaistuna kristittynä, joka ainoasti uskoo Kaikkivaltiaasen: "Jaa, se on tosi!"
Tuo pohjoisilla mailla kuuluisa ja kunnioitettu pyhä, Norjan muinainen kuningas Olavi, valittiin linnan patroonaksi, ja Savon varustukselle annettiin nimi "Pyhän Olavin linna". Vaan itsellensäkin oli Eerik Akselinpoika tässä nostanut muistopatsaan.
Näin uneksi Akselinpoika ja hänen puolisonsa, eikä huomanneet niitä murhepilviä, jotka verkalleen kokoontuivat heidän päänsä päälle. Valdemar oli edelleen harras linnustaja, johon myös Sorön ympärillä oleva vankka metsä valmisti hänelle oivallisen tilaisuuden.
"'Kuule, Petter, sanoi hän tarttuen käteeni, 'minä olen suuri syntinen, ja käyn jo lähellä haudan parrasta, mutta sinä voit toimittaa minulle taivaan autuuden, ja sen voit sinä yksinäsi vaikeudetta, sillä sinulla on abbotin koko luottamus. 'Sanokaa pian, sillä ihmisen autuudeksi teen minä, mitä taidan' 'Sinä tiedät, jatkoi hän nyt, 'että Olli Akselinpoika pelasti sinun henkesi, silloin kun sinä olit vastasyntynyt lapsi, ja maksoi rahoja sinun edestäsi monta vuotta.
Nyt on tunnustus vierittänyt tämän raskaan kiven sydämeltäni, suokaa minun lopettaa kertomukseni, joka koskee niin likisesti teitä. Armahtakaa sitte minua, vanhaa harmaapäätä syntistä, ja pistäkää miekka rintaani, sillä minä olen ettekö kauhistu tätä kuullessanne? minä olen ryöväri ja lapsen murhaaja!" "Taivaan Jumala!" huusi Akselinpoika, peittäen kasvojansa käsillään.
Kasvatusisänsä tiedustelemiset olivat luonnollisesti olleet turhat; sillä Akselinpoika oli takaisin saadun poikansa kanssa onnellisesti pääsnyt ulos maalta ja odotti Londonissa saavansa tavata Signeä ja Valdemaria. Kun kuitenkin kuolema sulki vanhan Knuutin suun, ei kumpikaan saanut tietoa hänen toivostansa tämän suhteen; he jäivät maahan ja joutuivat siten inkvisitionin käsiin.
Puhtaalla sydämellä Jumalan edessä, hyvillä avuilla ja hyvillä teoilla, sekä tuettuna tiedolla aivan nuhteettomasta elämästänsä, astui Akselinpoika kauheimpaan kaikkia vankeuksia. "Tunnustatteko vapaa-ehtoisesti rikoksenne, ennen kuin tulette pyhän tuomioistuimen eteen?" sanoi toinen munkki teeskennellyllä hurskaudella.
Akselinpoika oli ääneti; hänen koko sielunsa askaroitsi sen kummallisen pojan kanssa. Jokainen sana, minkä hän lausui, kaikui syvästi hänen liikutetussa rinnassaan. "Niinpä ole sitte vaiti niinkauan kun tahdot, kirottu pahantekiä," huusi munkki ja meni. Toiset seurasivat häntä.
Signe nosti kyyneleillä täytetyt silmänsä taivaaseen päin, eikä löytänyt sanoja tunteillensa. Akselinpoika katsoi liikutettuna Valdemarin perään, ja sanoi vilkkaasti: "Noin nuori ja keveä olin minäkin kerran. Minä menin sotaan, niinkuin tanssiin; mutta nyt se on jo kaikki tyyni ollut ja mennyt. Nyt kumartuu vanha pääni maata kohden."
Päivän Sana
Muut Etsivät