Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Ajattelehan, että poikasikin jo rupeaa ymmärtämään. Mene hitoille, akka! Vaimo tempaa pullon hänen kädestään. Vai sinä uskallat. Annatkos tänne. Väistyvät oikealle takasin. IV:s KOHTAUS. Aili yksin. Tulee. Kas niin! Nyt siis 19 vuoden vanha. Niin vanha ja kuitenkin näin keskenkasvuinen. Olenhan kuni koulutyttö, hapuroin sinne tänne, enkä kuitenkaan selville pääse, rauhaa saa.
Mutta silloin ei siinä kaupinnut vanha akka eikä likainen ukko paksua vehnäleipää. Ei. Jalompaa oli leipä ja kauniimpi oli kauppias. Häveten ja allapäin lähestyin minä lautakojua. Minä rumuus, hän kauneus. Minä katkera ja nälkäinen, hän suloinen makeanleivän haltijatar. Salaa kulmieni alta vaan rohkenin katsoa hänen ruskeita, mustakulmaisia silmiään. Voi niitä ruskoposkia, voi sitä mustaa tukkaa!
Täällä olivat ihmiset paraikaa illallisella pöydän ympärillä, ainoastaan yksi vanha akka istui penkillä lähellä ovea. Minä sanoin: hyvää iltaa! ja istuin penkille, lähelle akkaa. Ei kukaan vastannut mitään, ei edes akkakaan, jonka viereen istuin.
Jonkun aikaa naapurissa oltuaan meni akka kumppaninsa seurassa kummitusta katsomaan, ja tiellä kertoilivat molemmat, mitä aaveita äiti ja äidinäiti entisaikoina olivat nähneet, ja niitä juttujapa johtuikin muistoon varsin paljo.
Muutamat villityksen levittäjistä olivat hyvin innostuneitakin. Niin esimerkiksi koetti muuan akka tehdä uutta raamattuakin, mutta hyväpä, ettei vaan toimittanut sitä painoon. Minäkin sain sen lukea ja luettuani sanoin akalle: Se on Antikristuksen romaani ja ansaitsee roviolla polttaa. Tästä sanastani lasketettiin vastaani mitä hurjimpia tuomioita.
Jos palkkaa ei olisikaan maksanut, olisihan kumminkin päästökirjan antanut", tuumiskeli Elsa. "Meillä ei vielä ole hätää mitään. Palvelukseen sinä kyllä pääset; olen minä sekin akka, että sulle palveluspaikan saan, ilman mamselin eli ruustinnan päästökirjaa." Samassa kuin mummo viimeistä sanaa sanoi, aukesi kamarin ovi, ja sisään astui Munkkiniemen rouva.
Se uhma vain paisui, kun Pietari Isaskaar edelleen entistäkin tiukemmin vannoi: »Saakeli vie kun mie jutkautan sinne iin, niin se ei sieltä nouse pois, vaikka hänellä ois ihtesä pahulaisen siivet selässä, vuan niin kestää siellä kun Killisen vanha akka hauvassaan.» Aivan erikoisemman reilun liikkeen teki hän viime sanoja kertoessansa.
Ajaja sivalsi hevosta piiskalla, reki luisti eteenpäin, että lumi narisi jalaksien alla. Vanha akka väistyi tiepuoleen ja jäi katsomaan heidän jälkeensä. Kovanlainen tuuli pieksi Alman kasvoja. Se virkisti häntä ja selvitti mielen yöllisestä kauhusta. Unta se vaan oli ollut, sairaan sielun tuottamaa kuvitusta.
"Nyt yösydännä piti liikkeelle lähdettämän!" morisi renki Antti, katsellen vihaisesti meneviä. "Ja akka mukaan! Tietysti tarvitsee pässi paimenta!" Hän meni pirttiin. Hetken kuluttua tulivat Tapani ja Sofia ulos. Pieni Hannu oli uskottu piian huostaan. "No, mihin Antti-toljake katosi?" kysäsi Sofia. "Pirttiin tietenki" jupisi Tapani ja astui pirttiä kohden. Sofia seurasi häntä.
Rannan äyräällä istui vanha mustalaisakka kortit kädessä. "Tulkaappas tänne, nuori herra!" huusi hän Pekalle. "Minä puhun totta teille". Pekka lähestyi hymyillen. "Käykää tuohon istumaan", kehoitti akka, ja Pekka istahti kuin istahtikin hänen vierensä rantaäyräälle. "Sinä olet", alkoi mustalainen, "kaksikymmentä vuotta vanha." "Niin minäkö! En mar olekkaan", keskeytti Pekka. "Vasta minä olen "
Päivän Sana
Muut Etsivät