Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
»Kyllästyy tähänkin, iankaikkiseen retuamiseen.» »Mutta kun on akka kotona eikä pääse enää tällaisiin joukkoihin, niin sitä on niin kuin olisi jalat taivaassa ja pää penkin alla», oli Siukun tuuma. »Mutta totta puhuen, minun käy vähän vihakseni nyt, kun sinä erkanet joukosta», kertoi Esa, »olisi meidän pitänyt yksissä juonin vielä kerran saunottaa niitä körttiläisiäkin.»
No, mutta saattakaa nyt toki tuo hullu akka vaikenemaan! kuului samassa maaherran voimakas ääni, kun hän hevosella ratsastaen oli tullut paikalle järjestystä palauttamaan. Ei kukaan tohtinut koskea ämmään. Koko lukuisassa joukossa ei yksikään kohottanut kättänsä, eikä kukaan muu edes aukaissut suutansa, käskeäkseen häntä vaikenemaan.
Silloin et pahentaisi vanhempain mieltä, etkä tulisi rikkomaan neljättä käskyä, josta Jumala uhkaa rangaista kaikkia, jotka sen ylitse kulkevat. Sillä tavalla pysyisi hyvä sopu, rauha, rakkaus talossa, ja mikä on kauniimpaa!» saarnaeli vieras hartaasti ja lopetettuaan huokasi, syvään puhalti kuin palkeesta. Minä sanoin, että »paljo melua ja vähä villoja! sanoi akka, kun sikaa keritsi.
Tyttö mutisi muutamia ärtyisiä sanoja siitä, että se voisi olla tarpeetonta, mutta hän viritti kuitenkin kynttelin. Muutaman silmänräpäyksen päästä oli hän kadonnut. "Hän meni", mutisi akka, vitkalleen nousten ja katsoen ympärillensä huoneessa.
Aina vaan kohosi rinnassani itsearvoni tunto siinä muodossa, että jos pääsisin jotenkin siihen tilaan, että saattaisin omalla työlläni ansaita elatukseni, eikä tarvitseisi kuulla kerjäläispojan nimeä ja kärsiä niin paljon syytöntä sortoa ja pilkkaa! juuri näitä miettimässä ollessani, tuli samaan taloon vanhempiani likellä asuva köyhä akka, elatuksen hankkimisessa hänkin.
Arvasinpa heti, kun tuo vieras tuli, että se ei ole kunnian tiellä. Katselin sitä vierasta kuin mato mättäästä, että eikö huomaisi jo katselusta paraaksi pysyä erillään. Vaan eipäs. Akka kun oli syötetty ja juotettu, niin rupesi peliin. Minä olin pitkälläni pirtin penkillä, niin tuli kutkuttelemaan korvani juureen. Minulla viha kiehui kuin pikipata.
Akka ensin äänettömänä tarkasteli Nehljudofia, sitten hänen katsantonsa rupesi äkkiä paistamaan. Vai sinäkö se olitkin, minä hölmö kun en tuntenut, luulin ohikulkijaksi, alkoi hän puhua teeskennellyn ystävällisellä äänellä. Vai sinäkö se, herrasen poika.
Jop' on tunsi toivottunsa tuo tuhma Kalevan kansa, jop' on katsoi kaivattunsa tuo Suomen surujen heimo, tunsi ukko, tunsi akka, tunsi piikakin piloinen, polvin maata ponnistellen, käsi onneton ojolla, huusivat hädässä hengen, kansan eessä noin katuen: "Tylyn teimme työn hänelle, Karjalan kuninkahalle!" Kertoivat kukin tarunsa. Kuuli kansa kauhistuen: "Tästä turmio tulevi, vihan vaaja valkahtavi!"
Tuppu jatkoi: »Minä kyllä sanoin sulle, että kun hallavuosia tulee, niin kohta on akka ja lapset kopukkatuvas. Mutta sinä et uskonut. Nyt oot jo niin laiha kuin loukun läpi vedetty... Et sinä elä tämän vuoden yli, parasta on, että rupeat ajattelemaan paremman asian päälle, miesparka...»
No nyt Jumala lähetti pillipiiparin, jupisi hän puoli-ääneen, äh, yhä vaan viheltää, jospa jo herkeisikin. No mitä pahaa se on, antaa hänen viheltää, sanoi kestikievari. No, mitä pahaa? intti vihastunut akka; etkö huomaa tunnusmerkkejä? Mitä tunnusmerkkejä? Ettäkö viheltäjillä ei ole rahaa?
Päivän Sana
Muut Etsivät