Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Minä syleilen sinua rakas Bartek. Sinun Magdasi." Tämän kirjeen sisällys ei tehnyt suurta vaikutusta Bartekiin. Akka ei ymmärrä virka-asioita, vaan sekaantuu kaikkeen, ajatteli hän. Ja hän soti vanhalla tavallaan. Hän kunnosti itseään melkein joka tappelussa, niin että hän tuli vieläkin etevämpäin miesten huomioon, kuin Steinmetzin.
Meidät on Lentseeni luvannut asumaan, emmekä lähde muitten kuin Lentseenin käskyllä. Lentsutta tästä lähdet, kunhan sieltä Mikko kotiutuu. Näette varmaan silloin lähdön, jommoista ette ole ennen nähneet, sanoi Auno ja niistä sanoista kuulikin ukko ja akka sellaisen varmuuden, että huomenna katosivat Korholasta.
Tulkaa sisälle», sanoi akka. »Onpa minulla täällä risuja, tehdään valkea, että saatte vaatteitanne kuivata. Minä annan vaatetta, mitä täältä löytyy.» Sitte hän laittoi heille maitokeitosta, haki kylästä olkia vuoteeksi ja käski heidän mennä lepäämään. »Olkaa täällä vain huomennakin vielä», sanoi akka. »Tuo kaunis poika, joka näkyy olevan hyvin väsyksissä, tarvitsee kyllä levähtää yhden päivän.
Mutta luolassa hän uudelleen hämmästyi, nähdessään siellä vanhan kiviharmaan akan, jonka murhepoimuisia kasvoja varjosteli surunharmaat hajahapset. Pakene, ihana ihmisen tytär! huusi hän kähisten, pakene surman suun ovelta, jos tahdot pelastua! Kuka sitten olet? Vastaa! virkkoi prinsessa. Olen elämän viimeinen varoitus kuoleman portailla; olen jättiläisen emo, kähisi akka.
Mutta tuossapa Valko jo on portaitten edessä; lähdetään nyt". Näin sanoen sieppasi patruuna lakin päähänsä, ja sitte läksivät ajamaan apilaniityille. Vanha akka kulki keppinsä nojalla Mäkelää kohti.
Tietysti vanha resuinen akka ja ruma. Aappo ei tuntisi. Minä olisin suojelusenkelinä hänen talonsa ja väkensä ympärillä, aina valmiina ja valppaana kaikkeen. Minä tekisin kaikkea hyvää, olisin aina onnettomuuden edessä esteenä ja kaiken pahan parantajana. Ja palkkani olisi Aapon kiitollinen katse ja ystävällinen sana.
»Niin, ja turski!» liitti perään akka, isompi ja väkevämpi miestänsä. »Kyllä sitä rikastenkin kumminkin aina täytyy köyhempiänsä kärsiä». Sitten molemmat puolisot vuorotellen ja yht'aikaa: »Ei suinkaan mekään aivan maantiellä eletä. Niin ja elää meidänkin täytyy. Niin ja ihmisiä mekin olemme, yhtä kalliisti lunastettuja kuin tekin, vaikka ei Jumala olekaan meille maallista tavaraa siunannut.
Mutta pitkän nenän nuo kanat saivat, jotka ovat niin kopeita siitä, että heillä on vähän enemmän kuin muilla ihmisillä, että he tuskin huolivat tervehtää kun heitä vastaan tulee". "Kyllä se on oikein heille", vastasi toinen akka, "ja hyvin Erkki teki kun hän otti Katrin vaimoksensa, sillä nyt hän saa vaimon, joka osaa pitää kotonsa kunnossa.
Ovi oli auki ja eteinen oli täynnä väkeä, lapsia, tyttöjä, vaimoja rintalasten kanssa, jotka kaikki puristautuivat pieliin nähdäkseen vierasta herraa, joka tahtoi nähdä talonpoikaista ruokaa. Akka nähtävästi ylpeili taidostaan käyttäytyä herrojen kanssa. Huono, huono on, herra, meidän olomme, mitä siitä puhuukaan, sanoi ukko. Minne tungette siinä! kiljasi hän ovessa seisoville.
Tähän epäjohdonmukaisuuteen ei totta puhuen oltu valmistauduttu; oikeuden palvelijat olivat varmasti olettaneet, ettei noita uppoaisi. Jaana oli heitetty jokeen sillan yläpuolella. Yht'äkkiä syntyi nyt sillalla melua, joka kohta muuttui mitä hurjimmaksi riemuksi. Hän kelluu! Hän kelluu! huudettiin ja muutamat pilkkakirveet lisäsivät: Ylös, akka, vastavirtaan! Ylös vastavirtaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät