Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Kakskymment' ajast'aikaa Hän niitä kantelee, Mut tuoksua kuin taikaa Ne aina antelee. Kun vanhuus joutuu hällen, On ruusu lauhtunut, Niin jää nuo kukat jällen Helmiksi survotut. Niin, saattaa olla vainen Sen tuoksu jälellä, Mut ruusu ihanainen On itse mennyttä. Iloiten eikö näkis Hänt' aikaa lyhempää? Miks sotkemalla tekis Hänestä kestävää?
Kolmekymmentä ja kahdeksan ajast'aikaa. Oho, vielä voi Kinturi sitten saada puolitusinaa lapsia tykö. Kuinka monta niitä olikaan entisiä? Yhdeksän on elossa ja kolme on kuollut, sanoi Kinturi elpyen jälleen, ojentui ilosen ylpeästi ja odotti kauppiaan kehasua. Mutta kauppias alkoi torua. Onkos se laitaa, Kinturi? Köyhtyisi siinä moni varakaskin, jos semmoinen lapsilauma olisi elätettävänä.
Jo nyt Rauhalinnan vanha kreivi säikähti. Kaksi neljättäkymmentä ajast'aikaa oli hän elänyt Ameliensa kanssa onnellista avioelämää. Kreivinna oli aina ollut niin lempeä ja hiljainen. Mutta nyt äkkiä hän oli läähättäen tullut suutelemaan miestänsä, ja hänen silmänsä paloivat niin kummallisesti ja tuo sekanainen puhe huh!
"Niinpä kyllä," puhui Martti itsekseen, "ihmisten tunteet ovat kuitenkin aina samat, ja ovat hamasta maailman alusta olleet samat, kuin vielä nyt tänä hetkenä. Niin ikään oli minunkin laitani, kuin minä kolmekymmentä ajast'aikaa takaperin neljätoistavuotisena poikana ensimäisen kerran näin koti-kultani vaipuvan aaltoihin! Minä luulin sydämeni halkeavan surusta!
Fredrika oli nyt yhdeksän ajast'aikaa ollut minun kihlattuna morsiamenani. Hurskas, herttainen tyttö, mutta yhtä köyhä kuin minäkin. Hänen isänsä oli ollut hovineuvos, mutta oli tehnyt konkurssin ja pian sen jälkeen äkillisesti kuollut. Vanha äiti eli pienessä kaupungissa Puolan rajalla niukoissa oloissa. Hän oli liian köyhä, pitääksensä tytärtään luonaan.
"Maltahan nyt", myhähtää Niiranen, "onhan minulla jo morsian". Sen sanottuaan hän nousee akkunan luokse, jossa kauniimpana muita kukkasia kasvaa ruusu. Se on Niirasen kukka. Hän on hoitanut sitä jo monta ajast'aikaa, mutta pitänyt sitä matami Sjöblom'in kukkasten luona, "sillä sen olisi ikävä yksin". Ties mistä syystä hän on ruvennut sitä sanomaan morsiameksensa.
Huut hiivatissa!... Mestari on omaa vaimovainajaansakin odottanut yli kahdeksan ajast'aikaa ja joka sunnuntai veisaa sen haudalla kolme värssyä vanhan virsikirjan mukaan... Kuka siis voi nousta ja sanoa, jotta mestarin otsa ei ole puhdas! No en minä parempaan ole vielä sattunut!
Kuka on nykyään haltijanne? Andrei. Kosmin. Audotja. Jegor Kosminko? Mari. Jegor Kosmin! Hän on maannut haudassaan jo viisi ajast'aikaa. Hänen nuorempi veljensä Nikolai nyt tätä tilaa hallitsee. Audotja. Hänkö siis! Sinä Kolja, olet siis viisi vuotta täällä isäntänä ollut, etkä ole etsinyt sitä, joka tähtesi niin paljon kärsiä on saanut. Juhana. Mitä puhelet sinä, vaimo? Audotja. Onko hän nainut?
Päivän Sana
Muut Etsivät