Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. syyskuuta 2025
Semmoisia olette te pojat, niin itsekkäitä, että jota te kerran sanotte rakastavanne, hän ei muka saisi kertaakaan enään katsahtaa toiseen mieheen. Kuinka monta kertaa oletkaan kuullut sen, että sinua minä rakastan aina hautaan asti, ja kuitenkin epäilet". "Mitäs sitten narraat minua epäilemään, Anna armas, ainoinen tyttöseni". Hän taas likisti Annaa rintaansa vasten.
Hiihan kohti korven rannan, Salon siritävän sisälle, Yöllä auringottomalla, Ehtoyönä ensimmäissä; Oksat otsani sukivi, Havut pääni harjoavi, Mieliksi metsän tytärten, Salon impien iloksi. Mielly metsä miehi'ini. Lepy lehto, kostu korpi, Taivu ainoinen Tapio; Lepy metsä miehillemme, Kostu korpi koirillemme!
Siten tuli "ainoinen", kuten muutkin ikäisensä, eräänä päivänä kastetuksi pieneksi kristityksi, vaikka ainoa, mikä vanhempain mieleen jäi koko tästä tärkeästä toimituksesta, oli tytön nimi Aino.
Jos koko rakkaus kaikkiaan ois köyhän riimin arvoinen, Don Juan ei ollut ois ainoinen, jok' on seisonut kylmänä paikoillaan ja katsonut ivaten kostajaan. Mies juo, kun hän on janoissansa. Vale suurin on lemmenlaulajain: kun he saavat nuken laulamansa, jo toiselle helistintään he puistaa. Heitä innostanut ei rakkaus lain, he omaa himoaan rakasti vain. Hyvä rakkauden sisin olemus muistaa!
Hienopiirteiset huulet liikkuivat tahdottomasti ja lopuksi voi lukijan ääntä hiukan kuullakin: "Tyttären tään on puoliso haarniskaverhoinen Hektor, Vastahan häntä nyt hän käy seurassa palvelusneito; Sen käsivarrella on sulo lapsonen, pilttinen pieno, Hektorin ainoinen, sinisilmä ja hehkuva-poski.
Nuku ainoinen Annikkini!" Ja Annikki nukkui ja uneksi. Hän liiteli kauvas, kauvas kukkaisella kentällä naurusuiden toverien kanssa. Leikkiä, huimaavaa leikkiä heidän piti yhdessä aloittaa. Mutta äkkiä ne hävisivät Annikin toverit, kukin rientäen omalle suunnalleen. Ei tullut leikistä mitään. Annikki jäi yksin. Kenttä kasvoi kasvamistaan niin pitkälle kuin silmä kantoi. Ja Annikki oli yksin.
Laula laula veitoseni, kuku, kuku kultaseni; anna aikasi ilohon, ääni laske laulamahan! Ota kaunis kantelesi, soitto kultainen kuleta, kielet soppehen sovita, käännä sormet soittamahan, jotta kuuluisi kujilla, kajahtaisi kankahilla, sekä soitto, jotta laulu, jotta ainoinen ilosi kuuluisi kyliä myöten, kajahtaisi kaikin paikoin, Savossa soria soitto, ilo kaunis Karjalassa! Maamme.
Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Hyvin meihin metsä mieltyi, metsä mieltyi, korpi kostui, ihastui salon isäntä, taipui ainoinen Tapio. "Mielikki, metsän emäntä, Tellervo, Tapion neiti, metsän neiti muoto kaunis, metsän piika pikkarainen, läksi tietä neuvomahan, rastia rakentamahan, tien vieriä viittomahan, matkoa opastamahan.
Mutta erämaissakin on kosteikkoja, ja samoin oli Eevillä yksin täälläkin turvapaikka, tosin pieni ja ainoinen, mutta siellä hänen kuitenkin oli hyvä olla. Vähän matkaa maantieltä, vanhan pappilan läheisyydessä oli pieni lampi. Pitkät petäjät siellä huminoivat, ja laineet loiskuivat hilpeästi rannoille. Täällä oli Eevin pyhäkkö.
Ma rukoilin ja rukoillessan' aukes Tuoll' ovi luostarin, mist' aina messuun Anihartaat nunnat tänne tulevat. Tuloa varhaista ma kummastelin. Mut, ah, niiss' yks ol' ainoinen, jot' ei Viel' oltu joukkoon vihitty ja jonka Suloa huntu säälimättä vielä Ei peittänynnä. Luontevasti musta Pukunsa sorjan vartalonsa verhoi. Hiuspalmikkonsa silkinhienoiset Ain' alas hartioille riippuivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät