Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Galdus puhutteli miehiänsä kaikella sillä palavalla kaunopuheliaisuudella, joka teki hänen niin mainioksi siinä puheessa, joka on säilynyt Taciton kirjoituksissa ja seisoo niissä mitä jaloimpana vapauden ja isänmaan-rakkauden todistuksena, jota aikakirjat koskaan ovat tallettaneet. Tuo suuri taistelo oli taisteltu; maailma tietää, kuinka se päättyi.
Sen sijaan tietävät aikakirjat kertoa, että Helsinki sai armon juuri juhannusaattona viettää maan isän nimipäivää hänen itsensä korkeasti läsnäollessa; ja siitä olisi paljonkin kertomista, mikä tässä ei voi tulla kysymykseen.
"Sinä tunnet pyhän sukukuntamme aikakirjat." "Kyllä, minä tunnen ne: ne ovat, niinkuin kaikki aikakirjat, verenvuodatusten kertomuksia." "Tulevien voittojen kertomuksia." "Jos vapauttaminen vaan merkitsee verenvuodatusta, minä en kadehdi Messiasta." "Oletko sinä Jabasterin veli?" "Niin oli minun äitini tapa sanoa: hurskas ja siunattu nainen."
Sa puleerattu pykälä, sa loistat yli maasi, Ja aikakirjat ankarat ne kerta vielä kertovat sun suurta kunniaasi. Lyö rintoihisi Israel! voit huutaa malliin tähän: Me oomme mailman valkeus! On meillä suur fariseus! Jos muuta liekkin vähän. Siks synnyttäjän luona soi jo sukulaisten ah! ja voi! no kumpi tulee sieltä?
Sylvesteristä tietävät aikakirjat kertoa, että Kaarle kreivi otti hänet palvelukseensa, veljensä muutettua pois. Sylvester sittemmin ylisteli aina uutta isäntäänsä, jolla vaan oli se paha tapa, että hän tuon tuostakin napsautti Sylvesterin nenälliseen ihmeesen. Kaikki ihmiset pienessä H:n kaupungissa tiesivät Niilo Niemisen olevan rakastuneen.
Varsin vähän historia siitä tietää, sen sijaan on sillä kyllä selvillä kaikki, mikä sitä on estänyt ja tahtonut tehdä mahdottomaksi. Tämä on, riippuuko se sitten välttämättömyydestä vaiko tyhmästä tahdosta, sen tapa, ja tuo omituinen lause: "Onnellinen on kansa, jonka aikakirjat ovat tyhjät," on vallan oikeassa.
Ol' oikealta pohjaltaan maar Kulnev ukko kultainen; hän liioin joi, niin moititaan, syy oli sydämen; sen sydämen hän myötään toi, jos soti hän, jos rauhan soi: läks' suukot, surman salamat sielt' yhtä palavat. Mont' urhoiss' oli Venäjän, joist' aikakirjat tarinoi, joist' eellä sodan syttymän jo maine tiedon toi.
"Vie, Topi, vieras kamariin", käski Martta. "Minä sill'aikaa laitan päivällistä. Olethan, Simo, tämän päivän meillä. Eivätköhän sieltä tule Perttu ja Helkakin seuran täytteeksi." "Menkää, niin", yhtyi Tapani käskyyn. "Syötyämme laskeimme kyljelleen tuohon pahnoille, käännämme lapsuutemme aikakirjat auki, luemme sieltä jonkun sivun, jonkun lehden."
Ja minä itse ruma näin! Oi, taivas, kuin on herttainen! Voin luottaa lempeen uskotun, Mä hältä uljaan seppelen sain otsaan, varhain kaljuhun. Pois huntuverhot vienoisen! Mua vuottaa riemu täyteläin! Oi, taivas, kuin on herttainen! Ja minä itse ruma näin! Yvet'ssa oli kuningas, vaikk' aikakirjat hukkui, mies torkku, uneen tarmokas, mi varhain, myöhään nukkui.
Se varma, että luonteeltaan ol' ukko Kulnev herttainen; lisäksi juoneen moititaan, syy oli sydämen; ja sodassa ja rauhassa se sydän oli mukana: hän suuteli ja surmasi ain' yhtä hartaasti. Mont' oli Venään urhoa, joist' aikakirjat kertovat, jotk' ennen sotaa maineessa jo meillä olivat. Barclay, Kamensky, Bagration, tääll' oli tulleet huutohon; ei pelkkä lasten leikki tuo, sen ties, kun ryntää nuo.
Päivän Sana
Muut Etsivät