Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Mutta Ilse kavahti pystyyn, ikäänkuin olisi hän nähnyt aaveen; hän syöksi eteenpäin viitaten pappia peräytymään, mutta aivan myöhään. Samassa avasi mummo silmänsä, juurikuin olisi hän tuntenut sisään astuneen silmäyksen. Minä vetäydyin takaperin, sillä niin pelästyin hänen äsken rauhallisten kasvojensa kauheasta muuttumisesta. "Mitä mustakaappu tahtoo?" oihkasi hän.
Lääkäri oli tuokion aikaa ääneti ja vältti hänen katsettansa. "Koettakaamme," lausui hän epäillen. "Ei, ei! Ei siitä ole mitään hyötyä!" keskeytti sairas ja katseli aaveen tapaisesti hymyillen vasenta sivuansa. "Tämä on jo kuoleman oma. Kuinka pitkä elonaika minulla vielä on?" toisti hän ihan vakavasti ja kovalla äänellä. "No niin, korkeintaan tunnin aika," kuului vastaus.
»Olen käskenyt Rautiaisen tänne ja esittänyt että menisimme heti naimisiin», sanoi Esteri. Ovikello soi. Neiti Smarin purskahti itkemään. Miina syöksyi kammariin ja kuiskasi kähisten kuin olisi jonkun aaveen nähnyt: »Neiti Esterin sulhanen.» Neiti Smarin kalpeni ja tuijotti Esteriin, joka oli punastunut ja näytti rauhattomalta.
Sillä taantumukselliset toivoivat voivansa pitkiksi ajoiksi karkoittaa uusien agraarilevottomuuksien ja kartanonhävitysten aaveen. Samassa suhteessa kuin talonpoikien peltotilkut suurenivat, suurmaanomistus taantui.
Minä jätin hyvän vanhuksen, joka lempeästi koetti lohduttaa minua, siihen uskoon, että luulin jonkun aaveen todellakin minua peljättäneen, sekä käskin hänen vaan mitä vahvimmin sulkea ikkunanluukut. Sitte lukitsin kaikki ovet ja menin ylös kirjastoon. Minä tunsin itseni hyvin väsyneeksi.
Minä voin vieläkin nähdä häntä silmäini edessä kalpeana, heikon näköisenä, aaveen kaltaisena suurin silmin minua katsellen. Minä voin kuulla hänen vieläkin kysyvän: "Onko se totta, James, että lähdette pois? Ettehän te toden perään lähde pois?" Minä en ole sellainen mies, joka hahmoa pelkään, olkoonpa tämä hahmo vaikka Honor Livingstonen, jonka minun sanotaan milt'en surmanneen.
Vaikka tänä yönä, jos niin tahdotte. Ja te, herraseni, lisäsi kapteini, kääntyen minuun päin, tulettehan kanssamme. Ei, sanoin minä, minä en tahdo häiritä aaveen tuntemattomuutta. Muuten ennemmin uskon, että tohtorimme puhuu leikkiä. Minä en puhu leikkiä, vastasi kiinteäpäinen Pitferge. Saadanpa nähdä, tohtori! sanoin minä.
Huomaanhan, että jo kaikki on toisin; mutta jos harmajapääkin jo oisin, nousen ma vieläi laill' elon aaveen, kuulutan kunniaa helkkyvän haaveen, kuink' oli kaunista uskoa kerran kukkahan kauneimpaan elon Herran! Maaria, Maaria, ah, emo Luojan!
Mutta jos me rohkeasti menemme aaveen luo, ojennamme käsiämme tarttuaksemme siihen, katsos! se häviää tyhjään ilmaan, silmämme pilkkanäkö on haihtunut, eikä aaveet enää meitä milloinkaan tule vaivaamaan. Niin mahtaa olla minun sielun-harhauksenkin laita.
Aaveen sanoja punnitessaan teki hän nytkin niin, mutta silmiänsä ylös nostamatta taikka polviltansa kohoamatta. "Sinä olet varmaan liikkunut kovin hitaasti, Jakob", muistutti Scrooge asiamiehen tavalla, vaikka nöyrästi ja kunnioittavaisesti. "Hitaasti!" kertoi haamu. "Seitsemän vuotta kuolleena", arveli Scrooge. "Ja kävellyt koko ajan!" "Koko ajan", sanoi haamu.
Päivän Sana
Muut Etsivät