Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Hämeen ja Satakunnan maakunnat Suupohjaa myöten olivat vihollisten valloittamat sekä hirmuisella tavalla tallattuina. Sitä julmuutta ajatellessa täytyy teräksisenkin sydämen tyrmistyä. Ja sen kauhun hirmusta uupuneena huokailivat nyt pakopaikoissakin olevat ihmisraukat. Murhapoltto ja aaveen näky. Oli eräs kesäpäivä syyskesällä 1713.
Hän on köyhä, minä rikas... Raukka, kurja, viheliäinen Annette, joka et tiedä mitä sinun pitäisi ajatella, joka rakastat paljon ja lakkaamatta näet aaveen seisovan meidän välillämme." SYNTYM
Vainaa jos ois vielä oppaanani, Olis alukseni murtumatta, Taivaan toivo vielä rinnassani, Tunto puhtaampana, hellempänä; Nyt on toisin: kylmä hauta, uskon, Ainoa on osa kuolevaisten. Eipä laula, kuten onnekkaille, Toivon lintu joskus nousevani Vielä ehompana entistänsä; Eihän laula synkän aaveen vainen Joikuu tuntohoni tuonen joutsen.
Olavi nousi ylös hänen päässään läikähteli ja jalat tuskin kantoivat. »Täältähän se kullanmuru tulee!» Kynnykselle ilmautui hento, kirkassilmäinen tyttö ilmautui ja pysähtyi siihen hymyillen. Niinkuin Olavi olisi nähnyt aaveen, niinkuin veri olisi seisattunut suonissa ja jäävuori syöksähtänyt päälle. »Gaselli!» pääsi häneltä kauhistuksen huudahdus. »Olavi!» kuului ovelta miltei yhtaikaa.
Hän ei saattanut nähdä sairasta; tuo kauheasti muuttunut muoto, nuo laihat kädet tuottivat hänelle sanomatonta tuskaa, hänen mielestään ne eivät olleet hänen lapsensa omat, vaan että hän vain näki aaveen siitä, jota hän oli kerran niin suuresti rakastanut. Lovisa sitävastoin ei koskaan luopunut pojan vuoteen äärestä; yötä päivää hän siinä istui askel askeleelta seuraten säälimätöntä hävitystyötä.
'Sinä puolisoni eronnut henki, tuletko syyttämään minua surmastasi? 'Sikri', sanoi Kenoveeva itkien, 'rakas puolisoni, en ole minä mikään henki, olen totisesti sinun Kenoveevasi, vaimosi. Mutta Sikri vain tuijotti häneen, niinkuin olisi nähnyt aaveen. Viimein, kun vaimonsa yhä puhutteli häntä ja tarttui hänen käteensä, hän tointui kuin raskaasta unesta.
Mutta yhä matkustaessaan harmaan asutun maan poikki, he vihdoin tulivat varsinaiselle Cornwall'in rämeelle, joka on Lanrean'in lähellä. He kohtasivat ainoastansa laihtuneita, aaveen kaltaisia vuorityömiehiä, joiden kasvot olivat vasken karvaiset.
Sitten vaistomaisesti hiivin hitain askelin yhä likemmäksi pöytää, ja viimein peläten saavani nähdä siinä vieläkin hirvittävämmän aaveen kuin se, mikä jo oli silmieni edessä katsahdin hänen olkapäänsä yli peiliin. Sitä tehdessäni satuin koskettamaan hänen käsivarttansa, vaikka vain hiljaa.
Tuhkan harmaana, ilman valon kipinääkään sisässään hiipi äänetönnä milloin ylöspäin, milloin alaspäin, milloin longerrellen ja milloin varovaisesti palaten takaisin entisille jälilleen yksinäinen laiha kirja. "Se on kalmistomme aave", kuiskasi seuraajani väristen. "Hän ei saa kuolla eikä voi kuolla." Aaveen selkärangassa luin loistavin kultakirjaimin: Suomenkielen asetus.
Tänlaista siivoamis- eli kivittämistyötä tehdessään huomasivat meidän pojat erään kerran muutaman turkkilaisen ruumiin kamalat aaveen näköiset kasvot pistävän mudasta esiin, tämä näkö suututti kivenlaskijaa, sillä tänlainen työ et muutenkaan ollut aivan mieluista.
Päivän Sana
Muut Etsivät