United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, tämän sataman ohitse nyt purjehdin, koska onpi näkypiirissäni toinen, moninkerroin kauniimpa, ja lupaa onnen, jonka ihanuus pyörryttää. Mutta jos nyt tämä eteheni teljetään, niin menköön sitten alukseni tuulien valtaan, kunnes haaksirikossani alas pimeyteen vaivun. Mutta miksi seisomme tässä? Mihen on uneksuva aatokseni eksynyt?
Vainaa jos ois vielä oppaanani, Olis alukseni murtumatta, Taivaan toivo vielä rinnassani, Tunto puhtaampana, hellempänä; Nyt on toisin: kylmä hauta, uskon, Ainoa on osa kuolevaisten. Eipä laula, kuten onnekkaille, Toivon lintu joskus nousevani Vielä ehompana entistänsä; Eihän laula synkän aaveen vainen Joikuu tuntohoni tuonen joutsen.
Ei yksikään Englannin alus ole vielä voinut tunkea sen ahtaisin kulkuvesiin, jos ei Bermuda. Minä teen niinkuin sekin, ja jos alukseni ei ole erittäin syvässä käypä, niin menen sinne minne Yhdysvallan alukset eivät voi seurata minua. Se on tosi sanoi setä Vincent että Charlestonissa on yltäkyllin pumpulia. Sitä poltetaankin, päästäksensä siitä.
Tulin Vänöskär'ille, jouduin siellä karille, ja alukseni sai rei'än. Pääsin vihdoin sieltä Trunsö'lle ja sain kärsiä kauheaa etelämyrskyä. Myrsky kiihtyi kiihtymistään, ja hirmuisimmalla tavalla ilmoitti myrsky Jumalan vihaa uuden-vuoden yönä. Kunink. Majesteetti oli täll'aikaa kaksi kertaa lähettänyt erään Nylander'in minua etsimään, ja kummastakin matkasta oli tämä saanut 100 riksiä.
Alukseni peräkastellilta, missä seisoin, saatoin nähdä kaiken; tuotatin hänet luokseni, annoin hänelle punaisen lakin, joitakin vihreitä lasihelminauhoja rannerenkaiksi ja kaksi pientä tiukua korvakellukkeiksi. Sitten päästin hänet taas kanoottiinsa ja lähetin takaisin maihin.
Höyry hyökäsi heti sylintereihin perän puolessa; ruoria käännettiin, ja jättiläinen käänsi keulansa pohjoista kohti helposti kuin pienoinen vene ja painui myrskyn mukaan. Tällä hetkellä ei malttanut tuo tavallisesti niin tyven, niin maltillinen kapteini olla vihoissaan virkahtamatta: Alukseni on häväisty. Viideskolmatta luku.
Päivän sarastaessa annoin varustaa alukseni veneen ja karavelin parkaasit ja lähdin kulkemaan, saarta seuraillen, koilliseen suuntaan tutustuakseni muihin seutuihin ja niiden asukkaisiin. Havaitsin vielä pari kolme asutusta, joiden väestö tuli rannalle huutamaan meille ja ylistämään taivasta. Jotkut toivat meille vettä, toiset ruokatavaroita.
Marthany yksin ymmärsi minun tilaani, ja isänä tarttui hän melaan, ohjaten satamaan minun elämäni kuohussa melkein haaksirikkoon joutuneen alukseni. Jo ensi kerran nähdessäni hänet oli kuin olisi sieluni kauan tuntenut häntä. Hän näytti minulle avun, joka silloin maata kämpii ja kärsii, kun into mustilla suurilla siivillänsä sydämessä lentää.