United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voitoistansa varmat armeijan päälliköt, helkkyvän soiton mukaan pois marssivat sotajoukot, isänmaallista innostusta uhkuvat puheet, alituiset vetoamiset hyveeseen, kunniaan, velvollisuuteen, uljuuteen ja alttiuteen, molemminpuoliset vakuutukset siitä, että kuuluttiin urhokkaimpaan, voittamattomimpaan kansaan maailmassa, tämä kaikki levitti sotaan lähdön yli omituisen sankarillisen tunnelman, joka kohotti koko kansan ylpeyttä ja herätti jokaisessa yksityisessä sen tunteen, että hän oli suuri kansalainen suuressa ajassa.
Juuri samana yönä olivat eräät kalastajat lähteneet heittämään verkkojaan meren selälle ja silloin toi veden viri soutumiesten korviin ihmeellisen suloisen, helkkyvän ja sankarillisen säveleen. He antoivat airojen levätä laineilla ja kuuntelivat sitä liikkumattomassa hurmauksessa; aamun sarastaessa huomasivat he aalloilla ajelehtivan purren.
Hän onneton rannalle uinui käen kukkuhun heräsi hän, hän ennen einettä kuuli käen kultien helkkyvän. Hän onneton rannalle uinui ja poikasen povessa ain nyt aaltojen sormet ne soittaa ja kellot ne keinuvi vain. Näkinkengät ne rannalla karskui ja helisi heisipuut. Kuka rantoja riemuiten kulkee? Niin kulje, kulje ei muut Siell' impeni armahin astuu näkinkengillä keikuttain.
Kesä multa on mennyt umpeen, Ja kylvöni korjattu on: Niin vait on ympärilläin, Niin vait, kuin jos kaiku lumpeen Jäis kylkehen kallion. Jo helkkyvän lauluni siipi On poikki, ja mykkä oon. Niin vait on ympärilläin, Niin vait, kuni missä hiipi Yön enkeli kammioon. Jo hilpeät naurut haihtuu, Jäin seurasta ystävien. Niin vait on ympärilläin, Niin vait, että korviini aihtuu Mun hillityt henkäyksen'.
Huomaanhan, että jo kaikki on toisin; mutta jos harmajapääkin jo oisin, nousen ma vieläi laill' elon aaveen, kuulutan kunniaa helkkyvän haaveen, kuink' oli kaunista uskoa kerran kukkahan kauneimpaan elon Herran! Maaria, Maaria, ah, emo Luojan!