Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Kohta olen jättävä sinut hyvästi, mutta sitten myöhemmin, rakas Irene, olet kai useinkin muisteleva Lysias parkaa, vai eikö aamurusko, joka minua tänä aamuna niin ystävällisenä ja hyvää tietävänä tervehti, todellakaan ole ennustanut mitään kaunista päivää, vaan surua ja ikävää?"
Sen minä vaan sanon, että kun on tuommoinen nais-olento, jonka povi nousee ja laskee lempeän hengityksen melodioissa, niin pankaa siihen rinnalle lumiukko älkääkä vanhaa poikaa, yhdeksänneljättä vuoden iässä! Ihana aamurusko. Hiljalleen vierivät vaunut hiekkaisella tiellä.
Hän, kirkas iltarusko; On enkelpoikanen. Punaisin perhosiivin Hän lentää ladellen. Illanpa hän Levittää yli meren, maan, Rauhoittaa myrskyn pauhun, Saa vaivat vaipumaan. Ihana aamurusko On enkeltyttönen. Jo varhain hällä yllä On hame punainen. Päivänpä hän Herättää työhön, toimehen, Hivukset pilven sukii Tuulessa läntisen.
Lygia nojautui sen runkoa vastaan, ja Vinitius puhkesi vapisevalla äänellä puhumaan: "Käske Ursuksen mennä Auluksen taloon, koota vaatteesi ja lapsuudenaikaiset leikkikalusi ja tuoda ne minulle." Lygian posket rupesivat hohtamaan kuin ruusu tai aamurusko. "Tapa määrää toisin," sanoi hän. "Tiedän. Vien ne huvilaani Antiumiin ja muistelen sinua siellä."
KRISTO. Ei niin vihaisesti, Nummi-Martta; sillä tuonpa teille iloisen sanoman. Esko lähestyy nuoren vaimonsa kanssa; kaunis tyttö, kuin aamurusko punertavat poskensa ja silmät säteilee kuin kaksi aurinkoa. Kohta ovat tässä. Peltolan pihalla Esko hevoistansa juotti. MARTTA. Sinä valehtelet, mies! KRISTO. Totta puhun! Siinä ovat! Kuulenpa ratasten jyrinän myös. Mitä aattelen tästä?
Lakaiskaa pois tuo punainen laava, joka on vuotanut ahjostani taivaankannelle. Ei, anna kauniin aamuruskon palaa! pyysi Rikki. Suu kiinni, pikku kääpiö, älä ole tyhmä! Iltarusko selvä ilma, aamurusko pilvipäivä. No ... nyt on laava poissa. Tehkää nyt aamutaivas harmaaksi kuin tuhka! Mitä sinä sanot, Suuri-Jukka? Rupeatko jälleen takomaan sadetta?
Näiden kosteaan helmaan vaipuu alkavan aamun ensimmäinen kirkkaus, säteet ehtivät vaan kullata hautansa reunan. Vasta sitten kun aurinko on saanut nämä esteet tieltään karkoitetuksi» hyvä, hyvä! »kun aamurusko on taivaalta hävinnyt» sattuvasti sanottu. »vasta silloin on valon voitto täydellinen.
Hän on tullut tunnetuksi useitten novellien ja lystikkään ilveilyn Silmänkääntäjän kautta; runoelmiakin on hän julaissut toimittamissaan sanomalehdissä Kanava 1845-47 ja Aamurusko 1856-58. KEV
Viini hehkui marjassansa, Kyyhky leikki hennoissansa Lehdon rauhassa. Mutta luonnossapa puuttui Korkein kauneus: vielä puuttui Kruunu luotujen; Siks kun muotons somerosta Ihminen hän valoon nostaa, Silmäns aukaisten. Lumen väri laimistuupi, Aamurusko tummentuupi Läskein vuoren taa; Tähti päivän otsasella Tahtonut ei aikaella, Maata valistaa.
Beduiinit tervehtivät häntä iloisella hälinällä, kun hän, verevänä ja hymyilevänä kuin aamurusko, astui heidän riviensä lävitse. Matkue lähti liikkeelle. Vastikään ollut kuurasade oli virkistyttänyt maan vihannuutta. Nurmi ja äsken puhjenneet kukat, joissa aamukaste vielä vilkkui, ikäänkuin iloitsivat näille onnellisille sieluille.
Päivän Sana
Muut Etsivät