Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Meidän pyhät, kunnianarvoiset isämme ovat niinmuodoin tyystin harkinneet työnsä tarkoituksen, he ovat tilansa oikein arvanneet antaessaan lehdelleen nimen 'Aamurusko'.» Ha-ha-ha ha JUSSI. No, eikös se sitten ole niin? TEUVO. Aivan, aivan! Niin loogillista ja selvää, ettei siitä pääse mihinkään. Mutta mahtaa niiden naamat venyä pitkiksi tätä lukiessa.
Mutta yhtäkkiä hänen muotonsa taas kirkastui, uusi aamurusko lewisi hänen poskillensa, hänen silmänsä sai uuden säihkywän walon, jonka tulinen säde iski Ernestin silmään; hänen huulilleen lewisi suloinen hymy ja sywällä huokauksella hän sopotti tuskin kuuluwasti: "Ernest!" "Luisa, minun Luisani!" huudahti silloin Ernest uudella ihastuksella, ja Luisa herwahti puristettuna hänen awattuun syliinsä.
Mutta kuin ei meillä ollut yhdistävää ystävyyttä, aivan varhain armahani hylkäs' minun, mieldyi muihin. Missä liene korpin kynä tätä jälle tunnustaani. Rindan' oli sangen sairas poven' olis' pakahtunut, sydän muuttunut sydeksi, jos ei olis' muita ollut mulla tallella tytöistä, joill' on rinda rakkahambi, aamurusko poski-päillä. Lohdutus.
Ja jos tahdot tietää salaisuuden, ilmoitan, että ennenkuin ihminen astui maan päällä, niinä päivinä, jolloin dicynodontti ja merihirviö, jota ei ole olemassa muualla kuin haudattuna kiveen, kutsui rakastaen puolisoaan, ja linnut, joiden jäljet näkyvät kallioissa, lentelivät auringonpaisteessa iloisesti laulaen ja huudellen toinen toistaan, niinäkin päivinä, jolloin ihmistä ei ollut, oli tämän kuningaskunnan aamurusko alkanut häämöittää maan päällä.
Senvuoksi hyppäsi hän ilomielin vuoteeltaan, kun aamurusko alkoi punata taivaan rantaa. Hän puki päällensä ja läksi kaivolle, pesemään silmiänsä ja käsiänsä; otti hän mukaansa hatunkin, sillä hän aikoi hetken aikaa kävellä meren rannalla. Siellä tiesi hän salaisen paikan, jossa oli niin hyvä uida.
Oi, sä riennät vaan Sen kauneutta katsomaan, Sen ihanuutt' imehtimään! Sen saaret, salmet, laaksolot, Sen kuusikot, sen koivikot, Sen kukkaset koreudessaan, Et löynne, pääsky, vertojaan! Sen taivas ehtookullassaan, Sen aamurusko loistossaan, Ne toi sun, pääsky, Pohjolaan, Ne sai sun tänne lentämään.
Mut Hän ei saavu vielä, viesti vaan, uus aika, airut päivän ruhtinaan, min orhi kulkee kuni aamurusko ja karkaa rautakengin kautta maan, min kypärässä heiluu uusi usko, ja uusi toivo välkkyy kalvassaan. »Hän saapuu, saapuu!» ajan airut huus, »hän saapuu, Suomen auvo, aamu uus!
Ja enkelin valkoinen puku oli välkkynyt kuin hopeinen kangas ja siivet hehkuneet kuin aamurusko. Ja se enkeli oli puhunut Lauran veljen kuolemasta suuressa kaupungissa, joka vuorella on.
Minä saan silloin tilaisuuden kätkeä olkiin viinillä täytetyn nahkaisen nassakan, jotta Teillä olisi jotakin, millä vahvistaisitte itseänne. Seuratkaa kaikissa neuvojani, jalo herra, sillä ilman niitä on pelastus mahdoton. Aamurusko näkyy jo idässä, ja minun täytyy sentähden lopettaa pitkä kirjeeni. Luottakaa minuun, sillä minä elän ainoasti Teidän tähtenne. Petter."
Ah, ehkä se oli aavistus siitä kauhistuksesta, joka odotti minua, mikä esti minun ?" "Lakkaa," sanoi Signe. "Minä en voi kuulla enempää. Minä en ole joutunut ainoasti inkvisitionin käsiin, vaan minut on syösty murhaluolaan." Hän kätki vapisten kasvojansa käsillään. Aamurusko koitti, vaan ei uni ollut sulkenut Signen eikä Appellonan silmiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät