United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Huomenna auringon noustessa lähetän minä leiriin aseesi koristettuina kukilla, joissa aamukaste vielä kimaltelee." "Niin koristettuna tahdon ajaa ihanimpaan voittoisaan taisteluuni. "Huomenna on se päivä, jolloin yhdellä taistelulla voitan itselleni Italian ja morsiamen. "Te olette minulle yhtä. "Olen aina rakastanut sinua, marmori-ihana morsiameni, Italian perikuvana."
Alhaalla pysyi kaikki hiljaisena ja rauhallisena hurskas mies oli siis jatkanut kirkkomatkaansa... Edessäni oleva polku vei niitylle; aamukaste oli vielä ruohossa ja koko metsänrinne oli täynnä ikäänkuin kylvettynä purpuran punaisia mansikoita; luultavasti ei kukaan käynyt niitä sieltä poimimassa.
Lepoa ei käynyt ajatteleminen ennenkuin savu oli herennyt tarkkaan nousemasta, ja tämä tapahtui vasta sitten, kun aamukaste kostutti maan, silloin vasta saatiin lepuuttaa väsyneitä jäseniä. Sitten alkoi maan hät'hätäinen tasoitustyö ja palon siementäminen.
Leijonakin kukkaseensa Mieltyi naarasleijonaan; Uroskyyhky kultasensa Lauloi kukkaseksi vaan. Luonnon morsiamet täytti Aamukaste keväinen. Miehen sydämessä näytti Aatehelmet piillehen. Yksin, varsi kukkaa vailla, Kaipion hän tunsi vaan; Onnen keskelt' orvon lailla Viel' ei löydä onneaan. Luonnon Herra, luotu maata Eedeniksi hoitamaan, Itse riemuita ei saata, Varsi kaipaa kukkastaan.
Pahasti lie hän kynitty, kun tänne Noin kurjan sulan siivestänsä laittaa; Ja kuukaus sitten kuninkaita kyllin Häll' oli lähettää. CAESAR. Lähemmä! Puhu? EUPHRONIUS. Antonion luota tämmöisenä tulen; Niin halpa hänen toimiins' olin taannoin, Kuin suureen mereen nähden myrtinlehdell' On aamukaste. CAESAR. Hyvä! Asiasi?
Beduiinit tervehtivät häntä iloisella hälinällä, kun hän, verevänä ja hymyilevänä kuin aamurusko, astui heidän riviensä lävitse. Matkue lähti liikkeelle. Vastikään ollut kuurasade oli virkistyttänyt maan vihannuutta. Nurmi ja äsken puhjenneet kukat, joissa aamukaste vielä vilkkui, ikäänkuin iloitsivat näille onnellisille sieluille.
Ja kosken pauhu kertoo kuink' ennen taisteltiin, vaan laakso tuolla kutsuu iloihin nykyisiin. Tällaisna aina oisin, kun voisin. Kas täällä lintu laulaa ilonsa, huolensa, ja kukka armas kuiskaa suloimmat toivonsa. Ma rinnassani tunnen purojen helkkehen, ja aamukaste kirkas mik' on, sen tuntenen: on paimentytön silmä, jok' etsii kukkia laaksossa poika poimii aholla marjoja.
Vaan mont' on puolta elämäss': yks' ensin ampuu linnun, Sen toinen syö, kun on kolmas paistanut. Niin vaatii järjestys mun syönti osaksen' on tullut, Mut luonto on mun ja käen laittanut. Siis asetun taas hongikkoon ja aattehia poimin, Ne tippuvat täällä oksilt' otsallen, Kuin aamukaste kukkihin, niin virvoitusta luoden Ja huojentaen maan raskaan heltehen.
Olen hulluttelija, ainainen luulottelija, parantumaton haaveilija ja unien näkijä enkä kuitenkaan jaksa päästä siitä omin voimin eroon, en koskaan. Raadan siellä viikon päivät heinäkuun helteessä, lepäilen yöt viileässä ladossa, saan sen täyteen parhaita heiniä, ei ole käynyt edes aamukaste karhon päällä kaikki minulle onnistuu, ei vain se ainoa, mitä enin toivon.
Tiet vieraamme niin kastaa siunaus Kuin aamukaste ruusut Engaddassa. ELIAB. Eläköön kuningas Josafat! KANSA. Eläköön! Eläköön! Eläköön! JOSAFAT. Ma kiitän teitä Samarian miehet! Ma kiitän teitä, jalo kuningas! Mi menestys on hankkeillani ollut, Se Israelin Jumalalta on.