Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Helga kodissansa taas Uinuu uness' autuaas. Herättyään riemuin huomaa: Saapuu päivä, Luojan luoma! "Konsa iltaan elän sen, Jannea taas syleilen. Kuin hän onkin uskollinen, Palava ja intohinen!" Miekka seinällä. Se vuotta monta kymmentä On siinä rippunut, Sit' aurinko on paahtanut, Se siit' on ruostunut.
Hän esti minua pakenemasta häpeään ja kurjuuteen, hän antoi minulle kokonaisen maailman rakkautta. "Siitä alkaen olen elänyt ja yhä elän hänen vuokseen." Hän vaikeni ja painoi vasemman kätensä aaltoilevalle povelleen. "Mutta hallitsijattareni, oletko nähnyt häntä tämän jälkeen? Oletko puhutellut häntä? Elääkö rakkautesi niin laihasta ravinnosta?" "En ole häntä senjälkeen puhutellut.
"Minä puhuin totisesti, sillä minä keskustelin juuri isäni kanssa siitä että hän hakisi itselleen apua nyt kun jo vanhaksi tulee". "Voi voi jos sinä voisit minua auttaa, niin en sitä unohtaisi niin kauan kuin elän. Sinä näytät niin hyvältä, puhu isäsi kanssa ja puhu puolestani. Sano hänelle kuinka olen kärsinyt, sano hänelle kaikki mitä nyt tiedät".
Muut' en usko, Kuin että herrani on petetty; Niin, konna, joku aimo konna teistä On molemmista tehnyt julmaa pilkkaa. IMOGEN. Niin, Rooman portto kai. PISANIO. Ei, totisesti Nyt teidät kuolleeks ilmoitan ja hälle Verisen merkin laitan; niin hän käski. Hovissa teitä kaivataan, ja tämä Sen vahvistaa. IMOGEN. Mut, ystäväni, mitä Sill' aikaa teen? Miss' asun? Miten elän?
»No, jos minä elän kauemmin, niin enhän minä sitä silloinkaan saa», vastasi hän leikillä. »Kyllä sinä sen kuitenkin saat! Annas kun sanon, miten minä uskon käyvän. Sinä elät vanhaksi mieheksi.
Skön afton! ei hän voinut olla sanomatta. Härlig, vastasi Henrik pysähtymättä ja meni vihellellen ja rintaansa pullistellen kaupungille. Kaikesta siitä mitä hän äsken oli ajatellut, ei ollut jäljellä muuta kuin tämmöinen tunne: äsken istuin itsekseni ja ikävöin, nyt elän jälleen.
Minä elän nyt niin rauhallista ja hurskasta elämää." Minun ei käy sanominen, että veli Martin'in laihat ja ryppyiset kasvot erittäin todistivat sisällistä rauhaa; mutta mestari Johan Luther vastasi uljaasti, että kaikki pöydässä kuulivat: "Etkö sinä koskaan ole kuullut, että pojan tulee olla kuuliainen vanhemmillensa?
Minä voisin sen tehdä, jos vain oma onneni olisi kysymyksessä, mutta minä en voi, kun tiedän, että ennen kaikkea on kysymys hänen onnestaan. Sentähden rikon minä siteet Pennan ja minun välillä. Sentähden täytyy minusta tulla Bertelsköldin puoliso. Se ei tule tapahtumaan, ei, se ei tule tapahtumaan, niin kauan kuin minä elän! huudahti nyt yht'äkkiä kiivastunut isä.
Usko elävään Kristukseen, sanoi hän, ei ole vaan siinä, että uskomme Jeesuksen istuvan taivaassa Jumalan oikealla kädellä, vaan siinä, että uskomme hänen elävän meissä. Niinkuin sanoo apostoli Paavali: "minä elän; en enää minä, vaan Kristus elää minussa; sillä mitä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan pojan uskossa."
Minä käsitän tämän, kallis sisareni; minä hyväksyn tätä; minä tahdon pitää sitä syvällä sydämessäni, niin kauan kuin elän; ja vaikka en olisi oppinut mitään muuta sinun kirjastasi, olen kumminkin keksinyt tämän ja tässä suuressa opissa riemuitsen." "Minä en voi kertoa sinulle kaikkia ajatuksia, jotka ovat täyttäneet mieleni, sitten kuin lu'in tämän kirjan. Koko elämäni näytti muuttuneen.
Päivän Sana
Muut Etsivät