United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä hawahduin, mutta kylmä wiima tuntui käywän wielä selkäpiini läwitse tuon äsköisen kylmään weteen putoamiseni tähden. 'Minä en ole ikinä ennen kuullut semmoista soittoa, minä kiitän teitä', änkytin wastaukseksi. Siihen loppui se ilta, mutta minä tulin rakkaudesta kuumeesen. Seuraawana päiwänä oli Wendlalla taas yksityistunti. Ranskan kielen lisäksi oli nyt tullut myös piirustus.
Minä olin vähältä tulta kuuroksi, semmoinen suhina oli korvissani; ylenmäärin suuren sekaannuksen, hämmennyksen, avuttomuuden ja tylsyyden tunne pääsi minussa vallalle. Minä nousin ylös tuoliltani ja pitäen kiinni pöydästä, etten olisi kaatunut, änkytin minä voivani äärettömän pahoin, niin pahoin, etten tietänyt, kuinka pääsisin kotio.
Mutta tuota minä tarkoitan, ettei siitä meidän naimisesta voi tulla mitään, änkytin minä. Mi mitään! puhkesi Liena. Niin minusta tuntuu, lisäsin. Mutta johan olemme kerran kuulutetut ja Se ei tee mitään, sen voipi vielä purkaa, jatkoin minä. Mutta mitä sanoisivat silloin ihmiset minusta? Ja se yö se sekaannus, muistutti Liena. Niin, se sekaannus! harmittelin minä. Jäin mykäksi.
Kun menin hänelle tunteitani ja aikeitani ilmoittamaan, työnti hän minut inholla luotansa pois," sanoi hän. "Mitä hän sinulle sanoi?" kysyin. "Hän sanoi: 'Luuletko minua niin halpasieluiseksi ihmiseksi, että uskallat minulta tulla tuommoisia kyselemään? vastasi hän. 'Noo noo enhän toki, mutta jos minä jäisin leskeksi! änkytin minä hätäpäissäni ja tuskissani.
Tiedättekö ketä lähdette viemään? En tiedä. Ettekö tosiaankaan. Ruhtinas Loredanoa, Neapelin lähettilästä. Loredanoako! änkytin vastaukseksi. Mikä Loredano? Olihan markiisi Oikein. Hän oli markiisi vielä muutamia vuosia takaperin; mutta nyt on hän kohonnut ruhtinaaksi. Hän taitaa jo olla sangen vanha mies? Vanhako? On kyllä! Mutta mitä se haittaa? Onpa hän terve, iloinen ja pulska kuin ainakin.
Viimein sain senverran rohkeutta, että otin Almaa kädestä kiinni ja änkytin samassa: "'Alma, minä rakastan sinua kaikesta sydämestäni, enkä voi ilman sinutta elää; tahdotkos ruveta minun kanssani jakamaan tulevat ilot ja surut, tulevat ne sitte missä muodossa vielä tulevatkin? "Alma punastui punaiseksi kuin leppäkerttu ja kallisti hiljaa päänsä minun rintaani vasten. "'Voi Kalle!
Minä käänsin kaswoni häneen päin, waikka tunsin, että niitä wielä joko poltti tahi paleli. 'Herra Jumala! huusi hän säikähtyneenä. 'Mikä teitä waiwaa, kun olette noin kalpeana? Sanokaa, miten woimme olla teille mieliksi, ja me koetamme kaikin tawoin poistaa epäkohdat', lisäsi hän. 'Minua on kaikella ystäwyydellä ja rakkaudella kohdeltu liiaksikin', änkytin hänelle.
Hän antoi minulle kirjelmän, jossa oli seuraava osoite: »Shawsin herran Ebenezer Balfourin käteen; jättää poikani David Balfour Shawsin kartanossa.» Sydämeni tykytti kovasti näiden suurten toiveiden koittaessa seitsentoista-vuotiaalle nuorukaiselle, Ettrickin köyhän maalaisopettajan pojalle. »Mr Campbell», änkytin, »menisittekö te minun sijassani?»
Rakas sisareni poika, tämä on ainoa tyttäreni, Sibylle Bernac." "Te olette siis..." "Olen äitisi veli, Charles Bernac." "Te olette eno Bernac!" änkytin kuin tyhmyri. "Vaan minkä vuoksi ette sitä sanonut minulle?" "Minulla ei ollut mitään syytä olla käyttämättä tilaisuutta esteettä tarkastaakseni, millainen sisareni pojasta oli tullut englantilaisen kasvatuksen saatuaan.
Mutta liian myöhään, sillä äiti oli jo huomannut liikkeeni ja kysyi: »Mitä sinä piilotat kätesi alla? Ahaa, ratsastava tinasotamies! Mistä sinä sen olet saanut?» Punastuin tulipunaiseksi, änkytin muutamia sanoja, enkä voinut heti vastata, sillä kysymys oli tullut niin odottamatta.