United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tee hyvin ja lähetä tämän tuojan mukana rahat siihen paikkaan, jonka hänelle olen ilmoittanut. Sinun uskollinen serkkusi, A. S.» Kirjelmän hän uskoi miehelle, joka lupasi kiirehtiä niin paljon kuin suinkin ja läksi kirjeineen laskeutumaan alas kummulta.
Varokaa, neiti! torui poliisipäällikkö tuimalla äänellä; minä saatan pian unohtaa rehellisyyden, jota te tunnustaessanne osoititte ja jolla voititte osanottoni ... sen vuoksi neuvon teitä pysymään hiljaa! Sen jälkeen hän luki kirjelmän.
Sillä katsokaas, minua ei ole koskaan huvittanut kaivella mäyränkoloja! Minä odotin aivan toista. Nyt olen samonnut ratsumiesteni kanssa tänne Jemtlannista asti; saanut Trondhjemin käskynhaltian kirjelmän, että minun on lupa etsiä kapinanyllyttäjää kaikkialta, mistä haluan. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hän luikahti
Merkillinen nainen! virkkoi kreivi itsekseen; toisella rivillä vakuuttaa, ettei hän tahdo edistää minun tarkoituksiani, ja toisella, että hän tahtoo minun puolestani elää ja kuolla ... se ei ole muuta kuin veikistelyä ... pelkkää veikistelyä... Tuollaiset simasuut ovat aika veijareita! Ruusunpunaisen kirjelmän alla oli nimi: »Anna Jolanta Bränner.»
Kreivi otti esiin lompakkonsa ja hymyillen kätki sinne kirjelmän. Senjälkeen hän kastoi kultakynän kullatussa porsliinitolpossa olevaan punaiseen musteeseen, kirjoittaen kultareunuksiselle paperille seuraavat rivit: »Ihana, jumalallinen olento!
Hän opasti ja neuvoi heitä viisaasti, sitten otti hän esiin mustetta ja pergamenttia ja kyhäsi kokoon kirjelmän, jossa Tristan tarjosi sovinnon kättä kuninkaalle. Kun hän oli kirjoittanut kaikki ne sanat, jotka Tristan oli hänelle sanellut, sinetöitsi Tristan kirjelmän sormuksellaan. "Kuka vie tämän kirjeen perille?" kysyi erakko. "Vien sen itse."
Pieni tyttö? Niin, ja kaunis kuin päivä ... hiukset kuin kultaa, ja silmät loistavat kuin teidän armonne musta ratsu. Ahaa!... Anna tänne, anna tänne! huusi kreivi tempaisten kirjelmän metsästäjän kädestä. Kreivi avasi nopeasti kotelon ja luki: »Rakkahin kreivi! Huomenna odotan sinua.» Mitä!
"Ken olet sinä, jonka kutsu kaikuu minulle yöstä tällaisella hetkellä?" "Sire, minä olen Tristan, tuon teille erään kirjelmän; minä jätän sen tuohon akkunan ristikolle. Kiinnittäkää vastauksenne oksaan Punaisen-Ristin kohdalle." "Laupiaan Jumalan nimessä, hyvä sisarenpoikani, odota minua!" Hän syöksyi kynnykselle ja kolmeen kertaan huusi yöhön: "Tristan! Tristan! Tristan, poikani!"
Kuningatar taputti käsiänsä ihastuneena ja ojensi kirjelmän Boscovitshille. »Pian, pian! kääntäkää se ja lähettäkää se hetipaikalla! Onhan se teidänkin ajatuksenne, sire!» jatkoi hän muistaen samassa, että kuningas oli itse läsnä ja että kaikkien silmät olivat luodut heihin.
Mutta samassa ponnahti kuningatar seisoallensa, huomasi äskeisen pergamentin hävinneen kirjoituspöydältä ja käsitti, että kuningas oli allekirjoittanut tuon häpeällisen kirjelmän ja ottanut sen mukaansa. Ihan kiljahtaen huudahti hän: »Kristian!» Tämä ei pysähtynyt.