United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen kasvonsa olivat, niin paljon kuin niitä ennätin nähdä, ryppyiset ja syvä-juonteiset. "Mikä kesän märäntö tuo on?" kysäsin minä. "Onpahan muuan vanha työmies Uuron kylästä", vastasi Pekka. "Kummallisessa puvussa hän käypi; hänessä taitaa olla vilutauti." "Eikö mitä, terve hän on kuin lampaan vuona, mutta hän muutoin vaan käy turkissa kesät, talvet."
jatkaen. ajatella ei voi veli, ett' ullakolla vuona asusteli. NEITI SK
Tavallista oli aina Ollin kotiin tullessa, että vuona tuli hänen luoksensa ja alkoi leikkiä; nytkään ei se unhottanut osaansa, vaan tuli aivan oikein, nuuski leikkikumppaniansa ja asettui kahdelle jalallensa herättääksensä huomiota, mutta Olli ei ollut niin kuin ennen, hän ei tarttunut sen pieniin sarviin eikä ojentanut jalkaansa sen puskettavaksi; hän ei edes huomannutkaan hienokarvaista ystäväänsä, joka viimein kärsimätönnä astui muutaman askeleen taaksepäin, ryntäsi sieltä ja antoi uneksivalle leikkikumppanillensa virkistysiskun kylkeen.
Tuoll' usvapylväs vuorta kiipii, Savuista lieska leimuaa, Taas piennä lankana se hiipii, Tai lähteen lailla purskahtaa. Tääll' laakson halki leimu hohtaa, Tuhansin suonin luikertain, Vaan missä vuoren-kolkka kohtaa, Taas vuona juosten helmakkain. Tääll' lähimailla säkenöitä Kuin kulta-kylvö tupruilee, Kas vuorta, juurta, ylängöitä Yks' liekki-laine valkaisee.
Onko tämä vuona keitettävä oman emänsä maidossa?" "Hänen äänensä on matala, vaan kuitenkin hänen kasvonsa ovat kiihtyneet. Kuinka nyt, herrani?" "Kuka sinä olet? Ah! Abidan, luotettava, luja Abidan! Katso, Abidan, minä ajattelin, hyvä Abidanini, että kaikki nämät ovat jonkun juomingin mielettömyyttä. Huomispäivä tuonee viisaampia neuvoja. Juhlapöydän puheet ovat pyhät.
Kuu kumoitti... Lautan yli kulkee kanssa, semmoinen näet oli hänellä tie. Kulkee, kulkee, niin näkeekin: tuolla hukkuneen miehen haudalla lampaan vuona kävelee, valkoinen semmoinen ja kiharainen ja korea. Annas kun korjaan tuon, arvelee Jeremias; eksyyhän se muutoinkin tänne metsään, ja astuukin hevosen selästä maahan ja ottaa vuonan syliinsä. No niin, vuona ei puhu mitään.
Hän oli jo iäkäs akka, mutta kasvonsa loistivat ilosta nähdessään ruokakasvuin sinä vuona niin hyvin onnistuneen; vaan vielä kauniimmin loistivat kasvonsa, kuin ovi sisä puolelta aukaistiin ja hoikka, punaposkinen poika, rivakkailla askeleilla lähestyi häntä.
Minnekä sinä, minkä tähden ... rakas lapsi, kuule! Koskeen ... tai minne tahansa. Minkä tähden, kuule! Marja heittäytyi uudelleen Juhan rintaan. Minä valehtelin sinulle! Mitä sinä valehtelit? Se ei ollut toisen se lapsi! Mikä lapsi? Juha ei muistanut, ei tiennyt, ei ajatellut muuta, kuin että Marja ... että Marja oli hänen sylissään, hänen povellaan, vavisten kuin viluinen vuona.
Emo määkii kujassa, mutta vuona ei välitä siitä, vaan tunkee turpaansa häkkioven läpi, jossa hoitajansa maassa istuen sitä hyväilee ja sille haastelee, kiintyneenä siihen niin, ettei huomaa, ennenkuin minä tervehdin.
Vuona lasketaan maahan ja pirautetaan vettä sen selkään. Se kyyristäikse, ponnistaikse ja potkaiseikse irti pitäjänsä kädestä. Syntyy naurua ja hälinää, koetetaan ottaa kiinni karkuria, mutta se hyppii sinne ja hyppii tänne, pelastuu käsistä ja karkaa piirin läpi pensaikkoon ja katoo sinne. Elävältä otti uhrin! huutaa riemuiten Ilpotar, elävältä otti, ei sen henkeä hennonut ottaa!