United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pimeän syksyn tultua minä väijyin häntä kujassa, sillä siihen aikaan hän kävi meiltä maitoa. Minä hyppäsin pellon puolelta aidan yli ja saatoin hänet veräjälle. »Kas, kuinka sinun on kiire», sanoin minä mennessämme. »Antti on jo kotona», vastasi hän. Mutta minä kuulen, että hänen äänensä syyttä vapisee ja hän hengittää niinkuin juoksusta pysähtynyt. Nyt sen vihdoinkin tiedän! Hänen äänensä vapisi!
Monta kertaa me tapasimme toisemme kujassa, ja kaikki mitä olin sydän hehkussa ajatellut sinulle sanoa, se hupeni laihaan: »päivää!» Miksi en sanonut lämpimämmin? Miksi en tehnyt niinkuin olin ajatellut: että leikilläni hajoitan käteni sinua vastaan ja suljen sinulta tien, ja sinä ehkä nauraen tartut minuun, paeten käsieni alta?
Likaisessa kujassa levisi tauti, niin että 17 henkeä kuoli siihen. Sydän säälistä väristen kysyy ihmisystävällinen lääkäri: "Eikö tämän leskiraukan auttaminen olisi ollut suorastaan *säästäväisyyttä*? Hän sai lavantaudin, joka vaati 17 uhria joukostanne!" Merkillinen tapaus todellakin.
Ja jos oikein asiata ajattelee, niin näkeehän ne lapset joka kesäpäivä vasikkain noinikään pelehtivän kujassa ja tanhualla, eivätkähän ne kuvassakaan sen vaarallisempia saata olla. Vai ei, huudahti Posio ja pani painon kummallekin sanalle.
Eipä kuulu kullaistani, Ei kuulu kujassa käyvän, Alla ikkunan asuvan, Veräjillä veistelevän, Pilkkovan pihalla puita, Koan eessä kolkkoavan; Sill' on illoilla ikävä,
Emo määkii kujassa, mutta vuona ei välitä siitä, vaan tunkee turpaansa häkkioven läpi, jossa hoitajansa maassa istuen sitä hyväilee ja sille haastelee, kiintyneenä siihen niin, ettei huomaa, ennenkuin minä tervehdin.
Jos hän olisi tietänyt hänen kuolleen, olisi hän vähemmän lukua pitänyt, mihin hänet myytiin. Mutta jos hän vielä elossa oli, jos hän palaisi hääpäivän jälkeen! Haamuna liikkui hän kujassa lehmiä hyväillen, tietämättä missä hän oli, ketä hän puhutteli. Syödä ei hän voinut ollenkaan ja laihtui päivä päivältä niin, ettei poskien ihanasta punasta enää jälkiäkään ollut jälellä.
Vihasta riehuva, ärjyvä peto ahtaassa kujassa! Se ei voinut päästä korkeiden vuorten yli, riehui siis, kunnes uupui. Se kesti kauvan, äärettömän kauvan. Markus alkoi vihdoin levottomuutta täynnä kulkea edestakaisin ahtaassa huoneessaan. Vihdoin rupesi selkenemään. Ukkosen jyrinä vaikeni ja sade taukosi.
Koira hyppäsi isäntänsä yllyttämänä veräjän yli ja lähti ajamaan takaa sir Charles raukkaa, joka huutaen pakeni pitkin kuusikujaa. Mahtoi olla kamala näky tuossa peitetyssä kujassa, kun suuri, musta peto leimuavine kitoineen ja hehkuvine silmineen syöksyi uhrinsa jälkeen. Ehdittyään kujan loppupäähän kaatui vanhus maahan sydänvikansa ja kauhun tappamana.
Sitte tänne saatuasi, Tuutusehen tultuasi, Liki, liki, lintuseni, Kuti, kuti, kultaseni! Minun on kultani kulossa. Katsos muita miekkoisia, Ja onnen osallisia Muill' on kulta kuulusalla, Näkösällä näätärinta; Käyvät kultansa kujassa, Veräjillä veistelevät, Pilkkovat pihalla puita, Kalkehtivat kartanolla.