United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maria väänteli ja väliin pieksi käsiään yhteen ja vapisemisen pakosta hoiperteli sinne ja tänne, ja yhteen kiristyneitten hampaitten raosta ikäänkuin väkisten tunkeutui katkeamattomat voivotukset.
Tykistö pauhaa mahtavasti, komentavien käskysanat, hyökkäävien kiljunta, haavoitettujen parkuminen ja kuolevien soturien viimeiset voivotukset sekaantuvat niihin. Taivas ja maa peittyvät tomu- ja savupilviin.
Etkös ole, ihmisparka, aivan arka, Koskas itket päivät yöt, Koska suret suuttumatta, puuttumatta Muistain tuonen murhatyöt. Tapa vanha tappavalla vierahalla Luojan laitoksen perään: Hyvät, huonot lapsinensa, lankoinensa Syöksee, sulloo maan poveen. Syöksee, haaskaa, särkee, sortaa, maaksi murtaa Hirmukourilla kovin; Turhat toivot, toivotukset, voivotukset Parkusuussa pelkurin.
Ei voinut olla ääneen valittamatta. Jos voivotuksensa olisi puristanut äänettömäksi, niin itkun puuskat kuitenkin parahtivat ääneen, että lapset siitä vaan olisivat heränneet. Täytyi lähteä ulos, jossa yön pakkastuuleen sopi huokaukset, sopi voivotukset, sopi itkun purkaukset, sopi tuskainen sydänkin. Mutta ei sopinut sydammen tuskat, ei haikea mieli. Tallin seinällä naulassa paloi lyhty.
Sletkinin voivotukset kuuluivat vielä korviini, kun äkisti tien käänteessä, tuli vastaani Harlow'in nuorempi tytär Eulampia, jonka Anna Martinowna oli sanonut menneen ruiskukan poimintaan. Paksu seppel niistä kukista koristi hänen päätänsä.
Moniaat kantoivat kipeitä ystäviään, joitten voivotukset enensivät yleistä ryminää; toiset pikkusia lapsia, joitten pelonhuudot kuuluivat kimeältä ja huikealta kesken tätä hurmiota. Tässä väentungossa monen perheen jäsenet eroitettiin toisistaan ja koettivat turhaan uudestaan yhtyä.
Ei elämä, vaan rakkaus kuolemassa! CAPULET. Lastetta, ivaa, tuskaa, kidutusta! Oi, hetki lohduton, miks murhaamaan, Murhaamaan ilojuhlaamme sa tulit? Oi, lapseni, mun lapsukaiseni! Mun sieluni, ei lapseni! Oi kuollut! Sin' olet kuollut! Lapseni on kuollut! Ja lapsen kanssa ilo haudattu. LORENZO. Vait! Hävetkää! Nuo tuskan voivotukset Ei tuskaan auta.
Tämä tunne henki häntä vastaan arenalta, kuolevien voivotukset ja heidän verensä löyhkä syövytti sen hänen sieluunsa. Ja kuitenkin hänen kuivin huulin yhä täytyi toistella: "Kriste! Kriste! Sinun apostolisikin rukoilee hänen puolestaan!" Sitten hänen muistinsa äkkiä kokonaan heitti hänet, hän ei tietänyt missä oli.
Ne voivotukset, joita siihen aikaan kuului Suomessa, ja ne kyyneleet, joita silloin vuodatettiin, eivät ole historian lehtiin piirretyt, mutta kansan sydämmessä ne äänettöminä ja salaisina jäytivät luottamusta emämaahan.
Vaan seuraa minua, äläkä ole noin lapsekas. Olethan sinä nyt, juuri kuin et enää tietäisi, mistä sisään. Se on mailman menoa se, että äitisi on täytynyt kuolla pois, etkähän sinä saata itseäsi nuhdella siitä, ettes olisi ollut hyvä lapsi häntä kohtaan". "En, Jumalan kiitos, en!" "No, käytä itseäsi kuin miehen tulee, ja jätä valitukset ja voivotukset.