United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vielä silmänräpäys ja pienelle nurmikolle astuivat esiin, viiden askelen päässä minusta, Sletkin ja Eulampia. He hämmästyivät. Eulampia peräytyi samassa takaisin pensaisiin. Sletkin mietti hetkisen ja lähestyi minua.
"Isä!" rukoili Eulampia viimeisen kerran. "Vaiti!" "Martin Petrovitsh! veli hyvä, olkaa jalomielinen, antakaa anteeksi!" änkytti Souvenir. "Isä kulta!" "Vaiti, pentu!" kiljasi Harlow. Souvenir'iin hän ei katsonutkaan, sylkäsihän vaan hänen puoleensa. Samassa ilmaantui Kvitsinski portille seurueineen kolmilla rattailla.
Kun sanoo kerran pamauttaa: 'miehen sana seisoo', niin se on kuin kirveellä lyöty. Pyydä tai ole pyytämättä yksi hyvä. Eikä vaimollanikaan Anna Martinownalla ole hänen edessään semmoista privilegiumia kuin Eulampia Martinownalla." "No mutta hyväinen aika!" keskeytti hän äkkiä oman puheensa ja löi epätoivossa kädet yhteen. "Katsokaas, mitä tuo nyt on!
"Tähän näin: kiitän ja otan vastaan, Anna! Kiitän ja otan vastaan, Eulampia!" Tyttäret nousivat ja kirjoittivat alle perätysten. Sletkin nousi myös ja yritti hänkin tarttua kynään, mutta Harlow esti hänet, tokaisten häntä keskisormella kaulaliinaan, niin että toinen liikahti.
"Komppania veikkonen on toista; ja aatelisneitsyt, vaimo, taas toista", huomautti äitini tyytymättömästi. "No mutta Natalia Niholajewna!" huudahti Shitkow jälleen. "Tämän kaiken minä hyvin ymmärrän, sanalla sanoen: fröökynä, fiini ihminen." "No niin", päätti äitini, "Eulampia ei sulle alla kynsin käy."
Oikeanpuolisen seinän vieressä seisoivat Harlow'in tyttäret, juhlapuvuissa nekin: Anna viheriänsinervässä, kahteen väriin vivahtavassa leningissä, keltainen vyö ympärillä; Eulampia ruusunkarvaisessa tulipunaisilla nauhoilla koristetussa leningissä.
Muutamia päiviä tämän jälkeen, levisi meidän tienoilla huhu, että Eulampia Martinowna Harlow oli ainaiseksi lähtenyt kotitalostaan, jättäen sisarelleen ja langolleen kaiken oman osansa ja otettuaan ainoastaan muutaman sadan ruplia ... Shitkow katsahti surumielisesti aimoisiin kouriinsa. "Ettäkö ei näissä olisi tarmoa", näkyi hän ajattelevan.
Sletkin naurahti, ikäänkuin hyväksyen minun leikinlaskuani. "Eipä kukaan. Ensi alussa hän kärventeli partaansa kynttilässä, mutta nyt on päästänyt kasvamaan. Ja kaunis parta onkin!" "Wladimir Wasiljevitsh!" toisti Eulampia vaatimalla. "Wladimir Wasiljevitsh, kuuletteko?" Sletkin viittasi hänelle. "Vaatteet hänellä on päällä, kengät on jalassa", jatkoi Sletkin, "syöpi samaa kuin mekin.
"Wladimir Wasiljevitsh!" sanoi päättävästi Eulampia kolmannen kerran, viskaten kauas luotaan heinät, joita oli käsissään pyöritellyt. "Minä lähden." Meidän katseemme kohtasivat toisiansa. "Minä lähden, Wladimir Wasiljevitsh!" toisti hän ja katosi pensaitten taa.
Ihan kokonaan Wolodkan kynsissä. Siitähän syystä se teidän sotamieskin rukkaset sai. Juuri Wolodkan käskystä. Annan tietysti pitäisi tuosta loukkaantua, eikä hän sisartaan muutoinkaan voi kärsiä, mutta ei puhu mitään! Niin on kuin olisi noitunut, lempo! Ja Annan on näetsä hauska ajatella: ähä, muka, Eulampia, ylpeä olet ikäsi kaiken ollut ja minkälainen sinusta nyt on tullut! Voi ... voi!