United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, ei viivy palaja, ei kuule! Julma kohtaloni lähestyvi. Huu! Ken tuolla? Herodes ja Kaifas! Julma Juudas! Miksi lähestytte? Sotilahat ristiinnaulitsijat, Pilkkaajat ja Tiberius Sejanus Katsehenne veren jäädyttävi! Oi, Pluto Jupiter, syökse, syökse Tulisilla vasamoillas alas Nämät mustat henget! uh! ja tuolla Galilean miehet verissänsä!
Joukon keskelle kun vanhus astui Makas nuorukainen jalkain eessä, Tunnettihin vaikka verissänsä. Niinkun maassakin on vertaisetta Honka männikössä kaatununna, Olj myös joukossa hän vihollisten.
Kuinka lienee ajatellut ja mietiskellyt, niin hänestä tuntui niinkuin tämä olisi todellisesti tapahtunut; hän oli näkevinänsä Joosepin makaavan maassa verissänsä, hän laskeusi polvilleen hänen viereensä, otti Joosepin pään syliinsä ja suuteli noita kalpeita kasvoja noita kauniita kalpeita kasvoja kuinka selvästi hän ne näki edessänsä!
Jos uskallat, niin käy ja katso, Mitenkä on tuon miehen laita nyt; En soisi, että henkiin jäisi hän. Hän kuolon kanssa kamppailevan näyttää Ja verissänsä huutaa Jahvea. ISEBEL. Niin, parkukoon vain, apua ei tulle. Nään pyhät tuomiosi täyttyvän Ja ylistän sun nimeäsi, Herra! ISEBEL. Vai vielä ylistää! Ma kiroaisin hänen sijassaan. On polvillansa luona Obadja Ja vannoo viattomuuttaan.
ROLF JUTE. Miksi puhutte verestä niinkuin olisin verta janoova tiikeri? Ja minkätähden kohtelette minua niinkuin vihollista? Muistan toki ennen teidän ystävyyttänne ja suosiotanne nauttineeni! Katso tuota lattialla verissänsä lepäävää. Sinun kalpas kaatamaa nuorukaista! Haa! Te ette säästä Herran pyhää temppeliäkään!
LUCIUS. Poika parka, Sua tuskassasi säälin yhtä paljon Kuin herraas verissänsä. Nimensä? IMOGEN. Richard du Champ. Mitä sanotte? LUCIUS. Ja sinun nimesi? IMOGEN. Fidele, herra. LUCIUS. Siis nimi miestä myöden; nimi sopii Uskollisuuteen, uskollisuus nimeen. Koehan mua! Yhtä hyvää herraa Et' minust' ehkä saa, mut' yhtä hellän Saat varmaankin.
Hän luuli ensiksi ihmisen nukkuvan, jonka tähden hän rykäsi, muka herättääksensä nukkunutta, vaan kun vaimo ei herännyt eikä liikahtanut, käveli hän likemmäksi, näki verta vaimon vierellä ja huusi matkakumppaneitansa, jotka olivat seisahtuneet vähän matkan päähän odottamaan Paavoa. Kumppanit saapuivat pian paikalle ja nyt tuli selville että vaimo makasi kuollunna verissänsä, iso puukko vieressä.
Kuula Savolaisen jääkärin tussarista kaataa Porrassalmen sillan törmälle sen miehen, joka on Savon sotalaitoksen isä ja uudistaja. Haavoitettu viedään tuttavaan Brahelinnaan, missä hän ennen oli asunut rakastettuna isäntänä; nyt hän siinä makaa maan vihollisena verissänsä. "Omat koirat purivat!" mainitaan hänen katkerasti lausuneen.
Hän oli ollut niin yksipäinen ettei hän kärsinyt palvelijaa likeisyydessään ja meidän täytyi siis murtaa hänen ovensa löytääksemme hänen hengetönnä maaten verissänsä." "Oi Jumalani! Totta hän ei tahtonut."
Heti kun Snorikoff kerkesi maalle, riensi hän ystävänsä Matvein luo, joka makasi ja örisi puolikuolleena verissänsä lausuen: "Pahoinpa palkitsitte herra, minua siitä kun hankin teille Sallan veljesten talot". "Syytön olen, ystävä Matvei, koirat eivät ymmärtäneet paremmin".