United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sinä olet pikkuinen kultainen poika semmoinen", hyväili tukkukauppiaan rouva lasta; "ensikerran tänne tullessani tuon sinulle torven ja rummun ja monta muuta hyödyllistä kapinetta. Ja te, rouva Rossiter", sanoi hän ojentaen tälle kätensä, "jos joskus mitä tarvitsette, niin älkää unhoittako ystävän oikeutta, vaan antakaa minulle tieto". "Te olette varsin hyvä!
Nykyaika kiittäköön, tulevaisuus älköön koskaan unhoittako teitä." Katarina tunsi mustalaisämmän ja muisto siitä hetkestä, jona hän viimeksi ämmän näki nousi hänen sieluunsa. Mutta kun hän tahtoi ämmälle lausua kiitoksensa, ei tätä enää ollut. Mustalaisämmä oli väkijoukkoon vetäinyt; kukaan ei tainnut sanoa, mihin hän oli kadonnut.
Olkaamme tunnokkaat tunnustamaan ansiota, kun semmoinen on paikallaan; älkäämme koskaan unhoittako että kansalainen Maurice auttoi paljon viehättävän sairaan parantumista samoin kuin ruokavarat ja juomat Kirjavasta Hevosesta. Siinä se nyt on, mitä kauniin pikku nainen mitä kauniimmassa pikku majassa " "Missä? Tahdotteko olla niin hyvä että sanotte minulle missä?"
ROUVA. Sangen ikävää että teidän täytyy lähteä niin pian, mutta älkää unhoittako! V. Kohtaus. Entiset, paitsi assessori. KANTTORI. Tiedättekö mitä assessori olisi helposti käännetty toiseen uskoon! HANNA. Suomenmieliseksi? KANTTORI. Niin juuri.
Niin tuli hän ulos ladosta, tarkasteli ilmaa taivaalla, viskasi vielä viimeisen katseen nukkuvain seuralaistensa puoleen ja hyppäsi sitten satulaan, jonka jalustinta översti Düring piti. "Ees-päin!" sanoi hän, kun hän jo istui satulassa. "Elkää unhoittako sitä, että minä tästä-lähtien ja siksi, kunnes tulemme Stralsund'iin, en ole kuningas, vaan ruotsalainen kapteini, nimeltäni Kaarle Frisk."
"Kyllä minä punon, Uolevi-ystävä," vastasi vanhus ystävällisesti, katsellen nähtävällä ihastuksella nuorta ja soreata sota-koululaista. "Täydymme vain odottaa kunnes isänne on lähtenyt ja lähettänyt meille molemmat toverisi." "Molemmat toivonne täytän minä kohta," vastasi översti Sparre kiireesti. "Vartioikaat vain varmasti täällä, elkäätkä unhoittako punoessanne pitää merta silmällä.
»Elkää unhoittako, sir», lausuin, »että minä olen jo saanut kärsiä luottavaisuudestani, ja minut aikoi lähettää orjuuteen mies, joka jos olen oikein ymmärtänyt käyttää juuri teitä asianajajanaan.» Minä olin keskustelumme aikana tehnyt yhä paremman ja paremman vaikutuksen Mr Rankeilloriin ja samassa suhteessa saavuttanut enemmän luottamusta.
Minä tiedän, että Klairon'illa on auttavainen käsi, ja että hän on hyväätekeväinen. Sallikaa siis minun lähettää teidän köyhillenne kahden-tuhannen viiden-sadan kulta-rahan verosta viisi-tuhatta." "Ja nyt, ystävättäreni! Voikaa hyvin nyt! Palatkaa nyt Parisiin, vaan älkää unhoittako minua. Minä matkustan Italiaan. Neiti Krawen on suostunut, ruvetakseen puolisokseni, ja matkustaa mukanani.
Nyt oli jo vatsakin melkein kylmänä, kun hän peitettä nosti – hän oli, näet, kasvojansa peittänyt – ja sanoi: "Kritoni, me olemme Asklepiolle velkaa kukon; suorittakaa se, älkääkä unhoittako!" – ja nämä olivat hänen viimeiset sanansa. "Sen teemme," sanoi Kritoni; "mieti, onko muuta sinulla sanomista."
"Sinä olet kuitenkin aimo poika," huusi Markus hänelle vastaan hänen takasin tultuaan, "minäkin kiitän sinun hurskauttasi priorille." "Elkää unhoittako sitä, kunnioitettava isä!" sanoi Petter täyttäen hänen pikarinsa reunoja myöten. "Kiitos, hyvä poikani," sanoi Markus. "Minä laitan myös niin, että sinä saat hyvän paikan tuomitun aateliskoiran, Olli Akselinpojan paistettua."