United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuomiomme on peruutettu meidän siitä melkein tietämättämme. Tavataan. »Päivää, lange nicht gesehen, kuinkas hurisee?» »Olisipa hauska kerran taas istua yhdessä». »Tulkaa meille jonakin iltana, niin pannaan totiksi ja haukataan suolaa leipää». Hienot ruuat, viinit, kahvit ja liköörit. Vaimosi näyttää tyytyväiseltä ja onnelliselta. Siis kaikki hyvin. Ei kenelläkään näytä olevan syytä valittamiseen.
Pakosta häntä seuraa jotkut, nekin Sydämmin pensein. MACDUFF. Jääköön tuomiomme, Siks kunnes näemme päätöksen; nyt reippait' Olkaamme sotureita. SIWARD. Läsn' on hetki, Mi varmoill' osoittaapi perusteilla Mit' omaa on ja mitä velkaa meillä. Nuo tyhjät mietteet turhan toivon luovat, Päätöksen varman miekan-iskut tuovat. Me niihin turvatkaamme. Viides kohtaus. Dunsinanin linnassa.
FUCHS. Minä kauhistun ja vapisen. KASPER. Tyyntykäät toki vähän, kuultuanne totuuden. Olemmepa siinä keskipaikassa, onnellisten ja kirottuen välillä, yhtä kaukana heistä molemmista. Tässä täytyy meidän oljentella kunnes tuomiomme aikojen lopussa ylitsemme langetetaan. Tässä seisomme seurassa monen muun, seurassa monen mahtavanki miehen. GILBERT. Minua miellyttää kysyä ja tutkistella.
Me teemme aina oikeutta, mutta sen lisäksi me teemme laupeutta ja anteeksi-antamusta. Meidän tuomiomme eivät ole niinkuin ihmisten tuomiot, sillä me katsomme sydämeen. Meidän yhtäläisyytemme ei suinkaan ole käsittänyt meidän yksilöllisiä ominaisuuksiamme, vaan saanut päinvastoin ne korkeimpaan kukkaansa puhkeamaan.
Ihmiset olivat heikkoja, sanoin, ja heidän heikkoutensa tähden meidän täytyi käyttää sitä ainoata palkkiota, millä saatoimme maksaa, nimittäin kuolemaa. Oli aivan välttämätöntä rangaista omia pettureita. Ja niinpä saikin jokainen petturi riittävän monta uskollista kostajaa jäljilleen. Me olimme joskus pakotetut jättämään toimeenpanematta viholliseen kohdistuneen tuomiomme, kuten esim.
JUHANI. Me vuodatamme kyyneleitä, mutta ilon ja riemun helmiä ovat ne kyyneleet; sentähden juokaamme ja iloitkaamme. AAPO. Kiitos Luojan, että nyt seisomme ilon lapsina tässä! Onnelliset me, jotka onnen hetkenä huomasimme mikä rauhaamme tuli ja tuotimme oivia hedelmiä, ennen kuin synkeä tuomiomme kirjoitettiin etehemme seinään.
TOMMI. Aukene, musta maa! ANTON. Olkaat ärjymättä, veljeni, ja tulkaat maata. Kova on tuomiomme, totisesti, mutta koetetaan nukkua. Kolmas Osa ARISTARKUS. Sano, vartija, mitä kello on. 1:N SOTAMIES. Neljä lyönyt. ARISTARKUS. Kuinka kauvan olemme hengittäneet tätä tyhjyyttä? 1:N SOTAMIES. Seittemän tuntia. ARISTARKUS. Viisi on siis jäljellä. Hyvä! Haa! Hyvä! ANTON. Viisi tuntia!
Vaikka tuomiomme hänen teostaan kaikissa tapauksissa olisi jäänyt pysyväksi, oikeutetuksi ja peruuttamattomaksi, eikö tämä ainakin vaikuttanut siihen tapaan, millä se tehtiin? Hienona miehenä hän ei ryhtynyt mihinkään selityksiin eikä puolustuksiin, vaan alistui sanaakaan sanomatta.
Minulla oli mennessäni tunne, niinkuin olisimme jättäneet miehen uppoavaan laivaan ja itse soutaneet maihin. Eikö tuomiomme ehkä sittenkin ollut liika ankara? Eikö se ollut kovin pinnistettyä? Eikö olisi ollut otettava selkoa vaikuttimista ja siitä mielentilasta, missä tuo teko oli tehty?
Oi, jos minä oisin Nyt kuolleena, ja sinä eläisit! Hyvä jumala! En puhua ma voi: Tukahdun itkuuni, jos suuni avaan. 1 ROOMALAINEN. Surunne heittäkää, Andronicukset, Ja tämä kehno konna tuomitkaa, Jok' aiheutti kaikki nämä hirmut. LUCIUS. Hän rintaa myöten maahan kaivettakoon; Rajutkoon siinä, ruokaa huutakoon; Se joka häntä auttaa taikka säälii, On kuolon oma. Tää on tuomiomme.