United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viel' elit silloin, kun minun jättää tää maja täytyi, nyt palatessani nään sinun uinuvan, urhojen päämies, kuoleman unta jo. Niin suru vain surun päälle on mulla. Mieheni, jonk' isä mulle ja korkea äitini katsoi, viiltävän vasken lyömänä näin kotimuurien luona, 292 kolmepa veljeä myös, saman saamia kantajan kalliin; kaikki jo rakkaat nuo tuhopäivän kohtasi tuiman.
Siis ylös, auttaa jos sa akhaijeja, vaikk' edes myöhään, aikonet ahdingost', alt' iliolaisien raivon! Jälkeenpäin kadut itse, mut ei apukeinoa löydy vaurion tultua kerta; sa aattele siis ajan ollen, kuinka sa torjuisit tuhopäivän päältä akhaijein.
Noin tuhopäivän torjui päält' aitolialaisten, kun sydän käymään käski; mut antimet runsahat, armaat jäi tulematta, ja pois tuhon palkinnotta hän torjui. Mielt' älä kanna sa moist', älä minkään suo jumaluuden ohjata sellaiseen; tukalampi on varjelu laivain, jos tulen valtaan joutuvat. Käy, tule lahjojen aikaan!
Itsepä suojeli Zeus hänt' ilmojen korkeudesta, hällepä yksin paljoudess' uroparvien antoi kunnian kuulun, sill' oli vain lyhyt häll' elon aika: sai näet päälle jo päätymähän tuhopäivän Athene, voima Akhilleun kons' oli tuottava kuoleman hälle. Nyt koki murtaa hän rivit urhojen, kussa akhaijein parven taajimman näki, parhaat myös tamineetkin. Mutt' ei murtaa niitä hän voinut, jos koki kuinka.