United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aumolassa Valpuri, kun Pilveiset olivat menneet, heittäysi itkien äitinsä syliin ja sanoi: "Pelastakaa lapsenne suurimmasta onnettomuudesta!" "Toinnu rakas lapseni", sanoi Helena ja silitteli Valpurin tukkaa. "Sinun parastasi minä tahdon ennen kaikkea. Mutta ikävä oli äskeinen kohtaus. Toivokaamme ajatustemme selviävän huomiseksi".
'Minua pahoittaa, kun täytyy ilmoittaa teille, että terveyteni on kovasti huonontunut. Minä pelkään, että minun ehkä täytyy palata kotiin joksikin aikaa, ja luulen, etten muulla tavalla toinnu'. Se on aivan selvää, poika parka! Hän luulee, ettei hän muulla tavalla toinnu! Mutta hänen kirjeensä Annie'lle on vielä selvempi. Annie, näytä minulle taas tuo kirje".
Niinkuin uhri-eläin kallisti Wappu päätänsä ja silmänsä olivat sumuiset, ikäänkuin hän olisi saanut viimeisen iskun. Jesus, tyttö, minkä näköinen olet niinkuin olisit kuolemaisillasi! Onko tämä vielä tuo ylpeä ylimystalon-emäntä? Wappu Wappu puhu toki toinnu! Tämä on seuraus tästä villielämästä. Täällä ylhäällä voipi kokonaan unohtaa puhua.
"Hiljaa", sanoi Vitiges, "aiotko kutsua tänne ulkona olevat kuuntelijat. Toinnu toki! En ymmärrä sinua." Hän vetäisi nopeasti mahtavan miekkansa tupesta, meni kaksoisvuoteen luo ja pani sen molempien vierekkäisten vuoteiden rajalle. "Katso tätä miekkaa! "Se olkoon ikuisena, terävänä, kuparinkylmänä rajana välillämme. Sinun olentosi ja minun olentoni välillä. "Rauhoitu jo.
"Toinnu, Erkki", sanoi luutnantti laskien kätensä nuoren talonpojan olalle, huomatessaan surun häntä liiaksi valtaavan. "Sinä olit tuskin ehtinyt tänne, kun minun mieheni saivat kiinni erään saarelaisen, joka pakeni kotoansa.
Heräy ja toinnu, näytä vielä kerran mailmalle lempeät, siniset silmäs. Mutta hän kylmenee. Mies, sinun tekos tämä on? Sinä pahahenki, sinä hänen tapoit! KULLERVO. Sen tein. Onko hän kuollut? PALVELIJA. Kuollut, ijankaikkiseksi. Tässä tulee meidän miehiä. Rientäkää! NYYRIKKI. Tuossa hän seisoo. Suomikaat hän ensin, sitten nykistäkäät, tappakaat, niinkuin hän emäntänne tappoi.
Hän, joka on maailman kuuluisin loitsija ja osaa laulullaan luoda vaikka mitä, ei nyt osaa hankkia itselleen edes pölkynpäätä, jonka nojassa kulkea vesillä: »Enkä tuota tunnekana, Arvoa, älyäkänä, Kumpi kuoloksi tulevi: Nälkähänkö nääntyminen, Vai vetehen vaipuminen!» Tästä kykenemättömyydestä ei hän toinnu silloinkaan, kun jo kotka on hänet pelastanut merestä ja Pohjolan rantaan vienyt.
Genoveeva sanoi vielä kerran: »Siegfried, rakas, armas puolisoni!» katsellen häntä samalla niin hellästi ja lempeästi kuin taivaan enkeli. »Etkö enää tunnekaan Genoveevaasi? Katselehan minua oikein tarkkaan! Koettele kättäni, katso sormustasi sormessani! Toinnu vihdoinkin hämmästyksestäsi! Jumala, vapauta hänet tästä kauheasta kuvittelusta!»
Hurja joukko, mieles malta, käy jo laivan hoitohon, Kaikki tarmos, kaikki voimas, yhteistyöhön tarvis on, Sillä laiva huojuu, horjuu, myrsky ehkä murskaa sen, Ellei lakkaa kurja kiista, ryhdy miehet toimehen. Meri vahtoo, myrsky pauhaa, haaksen musta kuilu vie! Eikä joukko työhön toinnu, noiduttu se varmaan lie Koittaisinko pauhun halki tuonne huutaa, varoittaa?
"Margareetta, toinnu jos on mahdollista, meidän pitää nyt rientämän kotio," sanoi Juho ystävällisesti Margareetalle, joka ymmärtäen tämän välttämättömäksi voimalla hillitsi mielensä. "Juho," sanoi hän, "kuinka taidan sinua kylliksi kiittää siitä mitä minun tähteni olet tehnyt? Mutta ruhtinas?"