United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Urhoollisesti säilyttäen sulhaselle sopivan hymyilevän ilmeen kasvoillansa hän piteli vasemmalla kädellään morsianta vyötäisistä ja oikealla silloin tällöin heilahutti nenäliinaa, kun katse kohtasi jonkun saattajista. Välistä hän kääntyi puhumaan morsiamelle. He katsahtivat toisiinsa, vaihtoivat jonkun sanan, ja taas katsoivat saattajiin.
Ensimmäisten sulhasten tulosta pahastui hän kovasti ja kummasteli, että kun ei hävetä lasten luokse tullessa. Antaa tuon toki vielä muutamia vuosia korviaan kuivailla, sanoi hän sulhaselle itselleen. Mikä aikaihminen siitä tulee, jos tuolla iällä naimisiin mennä repsahtaa? Tämä oli Kuivatun isännän mielipide, eikä se siitä luopunut, vaikka tytön pyytäjä olisi ollut kuinkakin hyvä.
MILLER. Johan minä sanoin ettei se käy päinsä. Mitä maailma, mitä valtioneuvos sanoisi, jos minä tyttäreni sulhaselle ? Niin no, olen nyt puhunut suuni puhtaaksi ja toivon siis että herra Salmela täydellisesti minut käsittää. Onko niin? Koetan parastani enkä luulekaan että niin kauan kestää ennenkuin olen hankkinut SELMA. Mutta rakas pappa, emmekö edes saa tavata sunnuntaisin?
Ja nyt mä kai kaikin olemme tyytyväisiä ja annamme sulhaselle synninpäästön änsi jouluun asti, sanoi valtioneuvoksetar, neiti Vesterlundin kuiskatessa jotakin hänen korvaansa.
Tullos neitonen minulle, Minulle miehelle hyvälle, Tälle Suomen sulhaselle, Sorialle sorkalelle; Ei minulta tyhjä puutu, Pahat päivät polvenahan. Kolm' on aittoa minulla: Yks' on aitta vehkasuolla, Toinen parkkikankahalla, Kolmansi kotoinen aitta.
Kreivin paranemisesta kävi tämän rehellisen miehen mieli niin hyväksi, ettei hän ainoastaan tyytyväisin mielin ollut läsnä entisen morsiamensa häissä, vaan lahjoitti vielä sulhaselle kuuluisan, sukkajalka Pokensakin.
Kun Aleksis tämmöisen näytelmän perästä palasi tanssisaliin, pisti eräs vahtimestari hänen käteensä pienen kirjeen, jonka tämä sanoi juuri saaneensa muutamalta talonpoikaisukolta sulhaselle jätettäväksi. Päällekirjoitus oli Aleksille aivan outo: kankea, tottumaton, melkein lapsellinen käsiala, mutta kirjaimet tasaiset, oikein muodostetutut.
Ei tarjotakaan muille, keksi sulhanen keinon. Elä kiusaa tyhjän tautta minua enää, sanoi Anna Liisa. Nämä esteet ja huonouden valitukset olivat vain sulhaselle yllytyksenä yhä enempiin lupauksiin. Yksinään kun ei saanut sen enempää aikaan, täytyi noutaa puhemies avuksi.
»Jos kohtalottaret suovat, on se hartain toivoni.» »Ota siis minulta uuden ystävyytemme merkiksi lahja morsiamellesi. Ei, älä kiellä, tiedäthän, että ystävien on tapana antaa morsiamelle ja sulhaselle vähäisiä muistoja keskinäisen kunnioittamisen merkiksi.» »Julia, en voi kieltää sinulta minkäänlaista ystävyydenosotusta. Lahjaasi tahdon pitää itsensä Fortunan antimena.»
Joukko hymyileviä silmiä tähtäsi Olaviin, kun hän astui tuvan kynnykselle ja pysähtyi siihen hetkiseksi ahdingon vuoksi. Ja siinä hänelle selvisi, ettei hän voinut ruveta puukkojunkkarin tavoin tupaa tyhjentämään. Sulhaselle tehtiin laitapuolella tilaa, ja hän riensi kapeata railoa myöten perälle viuluniekan luo.