Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Mene siitä Saksan maalle; Osta sieltä ostamia, Emännälle Saksan turkki! Mene siitä verkamaalle; Osta sieltä ostamia, Tyttärelle tyynyverka. Tytär miehelle menevi, Punaposkelle pojalle, Sorialle sulhaselle; Poika pellot pehmittävi, Aitavieret astuvoipi." Kauro ei tule tupahan.
Kirjoitapa laulu neidosta, jonka maailmanvaltiaan käsky pelasti villin härän sarvista ja antoi sulhaselle. Kreikkalaiset ovat herkkäsydämisiä, ja varmaan sellainen laulu hurmaa heidät." Neron täytyi kesken suuttumustaan mieltyä tuumaan. Siihen oli kaksikin syytä: ensinnä hän piti laulun aiheesta ja toiseksi se tarjosi hänelle tilaisuutta ylistää omaa itseään ylevämielisenä maailman valtiaana.
Ainoastaan lehtimajoissa kartanolla saivat nuoret, Eerikki Ljungin johtamina, illan suussa huvitella itseään iloisilla tanssileikeillä: "Fria vill Simon i Sälle", "Ungersvennen sig i dansen går", ynnä muilla, jotka sittemmin ovat joutuneet unohduksiin. Morsiamen talutti esille ja jätti sulhaselle hänen vanhin veljensä Lauri. Nuorempi veli, pastori Bertel, toimitti vihkimisen.
Sameankiiluvat silmät tuijottivat jäykästi Olaviin. »Olisi pari sanaa sulhaselle jos olisi aikaa kuulla?» sanoi mies paksunkäreällä äänellä, sikaari yhä hampaissa. »Miksikäs ei ... ainahan sitä ... en edes tunnekkaan...?» Olavi vastasi.
En mene minä pahoin, En käy tuhmihin tupihin, Mene en mustille vesille, Likarantoihin rakastu; En perille pienen pirtin, Sivu en suuresta talosta. Suut' en anna sulhaselle, Jok' on tuhma turvan kautta, Kovin kaita leuan kautta Harva kautta hampahien; Ei ole kirkas kiiltotähti, Ei koria huomenkoite. Tuhmaksi on tuuviteltu, Kaltoksi kapalo'ittu, Tuhmalta tuuvittajalta, Väärältä väsyttäjältä.
HERRA ORELL. Rouva Tallqvist suostuu antamaan sisarensa tyttären sille sulhaselle, jonka te meille esitätte. Me siis odotamme teidän toimenpiteitänne. ROUVA RAMSTEDT. Siihen ei suuria toimenpiteitä tarvita, jos sulhanen on, niin kuin luulen, herra Orell itse. LEHTORI VIRTALA. Niin, kuinkahan ne aikovat häntä meille esitellä? Soma nähdä. ROUVA TALLQVIST. St, st!
Kun tuskin kukaan tiesi kihlattujen aikaisemmasta nuoruudenrakkaudesta, jäivät useimmat siihen lujaan uskoon, että Sepän Riitta, joka osasi loihtia sillä kaikki pohjalaiset ämmät, mutta etenkin puoskariämmät osaavat loihtia oli antanut tälle ylhäiselle sulhaselle lemmenjuoman hänen raajarikkona sairastaessaan Korsholmassa.
Metsän puussa mykkä käki malttanut ei vaiti olla, kukahti jo kerran, kaksi, niinkuin ollut oisi kevät, kohta varttui varmemmaksi, kullat, helmet helisevät. Mutta Juho vaiti pysyi kädessänsä neien käsi. Vihdoin hiljaa aivan kysyi: »Olenhan sun ystäväsi?» Kuiski impi: »Sun ma olen.» Antoi suuta sulhaselle. Tarjos sulho rintasolen: »Milloin häitä impyelle?»
Vaikka hän oli kaino ja mieltänsä malttava, näytti kuitenkin hänen läsnäolossaan olevan jotain nuhtelevaa ja kolkostuttavaa, joka vaikutti ahdistavaisesti jokaisen häntä lähellä olevan mieleen, ja synkistytti hää-aattoa niin morsiamelle kuin sulhaselle. Auringon painuessa vähitellen taivaanrannan taakse, laimentui keskuspuhe laimentumistaan.
PELLERVO. Väinö on nuori vanhanakin: Rautatammi ei rapistu. SIIRA. Tässä on sarja sulhasia: Itko, Pitko, Tiira, Siira. Reima miehiä jokainen. Kaikilla on meillä naiset: Airi, Mairi, Hemmi, Lemmi, Kaikki Joukolan joelta, Kevätjuhlan kukkasia. Tänne jäätte, eikö totta? AIRI. Totta, jos hyvin pidätte. SIIRA. Ei se suistunut sudelle, Joka suistui sulhaselle. AIRI. Jätä jo, Kirri, musta mieli!
Päivän Sana
Muut Etsivät