United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näimme myöskin saarnatuolin, jossa oppaamme sanoi kirkon ylipäämiehen eräinä aikoina, luultavasti suurina juhlina, saarnaavan Sultanin läsnä ollessa. Jumalanpalvelus muuten minuun teki hyvin surettavan vaikutuksen. Vakavuutta ja hartautta sekä intoa siinä kyllä näytti olevan, mutta elämä, ilo ja rauha olivat poissa.
Kirkossa istui papinperhe ensimäisessä penkissä aivan saarnatuolin juurella ja me isäni ja minä pari riviä alempana, ja monta salaista merkkiä, jotka vain me itse ymmärsimme, vaihdettiin siinä istuessamme. Kerran loukkasi kuitenkin Susanna minua syvästi aina katkeriin kyyneliin asti. Minulle näet selveni, että isänikin oli joutunut hänen pilantekonsa esineeksi.
Ullakko oli niin täynnä ihmisiä kuin yksikin jalka mahtui; olipa ulkona sisälle mahtumattomia monta wertaa enemmän kuin sisällä. Ullakossa olijat oliwat uuden saarnatuolin kimpussa. "No, mutta ei siihen joka paikkaan ole suorat höylät sopineet", arweli joku. "Sopipa tuohon tuommoiseen tahi oli sopimatta." "Minkälaiseen?" "Tuommoiseen halkolatoon."
Jos setä on niin mieltynyt näihin vaivaisiin puunrunkoihin, jotka seistä sojottavat kuin talonpojat saarnatuolin ympärillä, niin ei liene mahdotonta toimittaa tänne metsäkauriitakaan, sanoi kreivi Bernhard huolettomalla äänellä kulkiessaan aivan heidän jäljessään sisartaan taluttaen.
He asettuivat istumaan lähelle saarnatuolia, ei kuitenkaan saarnatuolin alle, jotta he hyvin helposti voivat nähdä pappia silmästä silmään. Heillä ei ollut vähintäkään tietoa, kuka papeista silloin saarnaisi. Kun virsi oli veisattu, näkivät he suureksi kummastuksekseen kuinka tuo ylioppilas täydessä papin puvussa astelee sakaristosta suoraa päätä ja nousee saarnatuoliin.
"Kyllä kaiketi sen olisit saanut waikka pelkästä kullasta, kun waan puterisi olisi piisannut." "Eikä yhtään apostolin kuwaa." "Eiköhän niillä liene mielessä häwittää saarnatuolin äijäkin?" "Eipähän muutoin ... tuossapahan on sorwattu putkula, joka pannaan äijän sijalle." "Eikö totta wieköön ... ja niin koreaksi maalattu kuin se oli ... semmoinen punaposkinen." "Kuule!
Vihdoinkin, eräänä iltapäivänä, kun Gabrielle ja hän istuivat hetkisen arkihuoneessa kahden kesken, voitti hän arkuutensa ja kysyi, oliko hänellä todellakin saarnatessaan tapana antaa toisen käsivartensa riippua alas saarnatuolin laidalta? "Minkätähden kysyt sitä?" vastasi Gabrielle hymyillen. "Minua on vaan siitä huomautettu. Mutta en voi itse päästä selville, onkohan asian laita..."
Suoraa päätä meni hän muutamaan penkkiin saarnatuolin lähellä. Elsa ihmetteli. Suurin surminsa hän ei olisi rohennut noin näkyvälle paikalle mennä! Vaan Mari se rohkeaa, nauroi Elsa mielessään muistaessaan kerran Marin sanoneen, että kun Aappo ensi kerran pappina saarnaa, niin hän menee istumaan punaisella veralla puettuun kuvernöörskan penkkiin!
Eipä siinä kyllä, että se oli alkuperäisen wärinsä ja merkityksensä kadottanut, mutta se oli myös käynyt liitoksistaankin hataraksi. Sillä kun pappi oikein innostui saarnassaan, riuhtoen ja rytkien saarnatuolin laidasta, ritisi ja ratisi tuo pyhä sija kaikista liitoksistaan ja saumoistaan, niinkuin pärekori.
Minä en tahtonut katsella häntä, vaan käänsin pääni toisaalle ja huomasin meidän muorin, joka istui saarnatuolin juurella pienellä tuolilla, hiljaa huojutellen ruumistansa ja hellästi silmäillen pappia. Tämä muorin käytös saatti minun jälleen hyvälle päälle ja minä tunsin itseni leppyneemmäksi Jaakkoa kohtaan.