United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näistä unelmista ja mietteistä herättivät hänet oli tullut jo aivan pimeä eikä juuri nouseva kuu vielä valaissut korkeiden muurien ympäröimää puutarhaa miehen nopeat askeleet, jotka lähestyivät puutarhasta päin. Puutarhan käytävien hiekka ratisi hänen jalkojensa alla. Totila se ei ollut.
Ja kuin kaikki istuimme ilomielin pöydän ympärillä, kuin näin kaikki nuo rakkaat ihmiset, kuin sitten puhelimme, kahvipannu porisi sekä uuninvalkea rätisi, silloin näkyi elämä minusta vielä lempeältä ja suloselta, ja aloin yhä enemmän luottaa siihen suureen parannuskeinoon, jota sanotaan työskentelemiseksi.
Hän juoksi, niin että ritisi ja ratisi joka puolella, ja kaikki se rapina ja itse juokseminenkin saattoi hänet leikin intoon, niin että hän ikäänkuin "piilosilla" hoilaeli: "uu, uu!" Mutta kukaan ei vastannut. Omasta huudostansa hän ikäänkuin vähän hämmästyi, mutta juoksi kuitenkin edelleen.
Siinä oli huone heidän silmäinsä edessä rauhallisessa lampunvalossa; takkavalkea hehkui ja ratisi iloisesti pesässä, teekeittiö hyrisi vienoa lauluansa, pari laatikkoa oli avoinna, kirjoituspöydällä olivat paperit kauniissa järjestyksessä, ja aivan tulipesän vieressä oli sirosti katettu pöytä teekalustoineen.
Joka sana, minkä hän sanoi, mielitteli jotain tuhmaa tai ennakkoluuloista kuulijoissa. Ensinnä yleensä yhteiskunnan vihollisista. Siinä sitten oli väriä. Oikein huikaiseva kymmenen pennin kuva. Sitten alkoi hän polkea alleen työmiehiä, Knutia ja kaikkia muita vaarallisia. Oikein ratisi hänen askeleittensa alla. Minä luulin näkeväni hänen saappaansa koko ajan.
Siellä joella sumussa tapahtui jokin väsymätön, vitkallinen työ, milloin siellä tohisi, milloin ratisi, milloin kohisi, milloin pienet jääsirpaleet kilisivät niinkuin lasi. Hän seisoi ja katseli Katjushan mietteisiin vaipuneita sisällisen taistelun rasittamia kasvoja ja häntä säälitti, mutta kummallista kyllä tämä sääli ainoastaan enensi hänen himoansa Katjushaan. Himo valtasi hänet kokonaan.
Vienosti lähestyi häntä laulu; pian eroitti hän sanat ja sai selville ajatuksen: Bård säpsähti; hän tunsi jo äänen. Pensastossa ratisi. Naurua kuului, ja pähkinäpuun oksien väliltä pilkisti esiin punaiset ja lämpimät kasvot iloisessa hymyssä; paksu tummanruskea tukka putosi alas ja oli tiellä. Gunhild se oli. Bård seisoi ja tuijotti ikäänkuin epäillen omia silmiään.
Tupakka-huoneessa oli varsin hyvästi järjestetty; vaikka jo oli kesä-aika, oli se vielä kylmä ja kostea; kaminissa rätisi valkea iloisesti; sen vieressä oli toisella puolella iso puukori ja edessä mukavia, nahatta peitettyjä nojatuoleja; toisella puolella seisoi piippu-hylly, täynnä hopea-kantisia merenvahapiippuja.
Ah! oliko hänenkin rintansa täynnä synkeitä aavistuksia?" Lamppu rätisi ja sen valo leimahti yhtäkkiä, ikäänkun sammuakseen. Tyttö kohautti äkisti päätänsä, tempaisi samettiset varjostimet syrjään, ja katsoa tuijotti liekuttavaan liekkiin. "Pimeä tulee! Se sammuu! Oi Jumala! Ja minä olen yksinäni!" Hätäytynyt yritti kavahtamaan ylös; mutta jäi polvilleen vuoteellensa.
Sotamies, joka ajoi, kiiruhti hevosia nopeaan juoksemaan, että voitaisiin, niin pian kuin mahdollista, päästä noiden myrkyllisten kaasujen ohitse. Vaunu ratisi ja horjui aivan kuin olisimme paenneet hurjaa vauhtia. Minä pitelin kovasti kiinni tohtorin käsivarresta, ja kauhea epätoivo valtasi minut.