United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuntuu oikein miellyttävältä vaihtelulta, kun oksa rasahtaa tai kun tuuli alkaa puhaltaa lopettaen äänettömyyden ja pohjolan metsän kolkon autiuden; mieli jännittyy ja toivo tuntuu virkistyvän ajatellessa, että nyt tapahtuu jotakin. Mutta pian vallitsee taas äänettömyys, toivo katoaa ja ikävystyminen tulee sijaan.
Jännitän kuuloani ja nyt erotan selvästi useita laukauksia, jotka raskaassa kevättalven ilmassa räsähtelevät omituisen natteasti. Da, streljajut, myönnän minä ja tyytyväisenä, loistavin silmin nyökäyttää toverini päätään joka kerta kun uusi sarja laukauksia räsähtää. Ne käyvät yhä selvemmiksi ja siitä päättäen lähenevät.
Se rasahtaa suppuun. Hän huomaa meidät, hymähtää, nyökäyttää meille päätään ja ponnahtaa juoksuaskelin rappuja ylös. Juhlasalin ikkunat ovat auki, kaikki. Hänen askeleensa kaikuvat ulos, nyt hän on salissa meidän kohdallamme. Hän laulahtelee siellä kulkiessaan, vaikenee, helähyttää pitkän sävelen soittokoneesta, juoksutellen kimakimmasta karkeimpaan.
Pimeässä peljäten Yksinäni astelen Metsätieltä eksyneenä, Lasna kymmenvuotisena. Tuuli tuima puhaltaa, Jäiset raidat rasahtaa, Musta varjo liikkuu tuolla: Susi ulvoo mäntysuolla. Yksi pilkkii tähti vain Haljenteesta hattarain, Siihen siirtyy katseheni, Sanat saapuu huulilleni: «Isä lasten armias,» «Kaitse mua, pienoistasi» «Vaikka kunne kulkenenki,» «Turvanain on Herran henki.»
Matalarantainen järvi, joka on jäätynyt, mutta jää veden vallassa, on hetken aikaa silmän alla. Tuskin voi erottaa epämääräistä mäkitupaa sen pisimmän pohjukan perältä. Taikka rasahtaa alla lyhyt rautatiesilta ja vilahtaa likavetinen virta. Rannalla seisoo pesijänainen, märän näköiset hameet korkealle käärittyinä ja paljaat pohkeet kylmästä punoittaen.
Ahaa, sanon minä, vaikkei minulla ole aavistustakaan siitä, mitä varten kaikki tämä tapahtuu. Toivon parasta ja pelkään samalla pahinta. Mutta kun isä hetken päästä ottaa punaisena hehkuvan ongen piipusta ja kastaa sen pesuvatiin, jossa se räsähtää ruskean vihreäksi, pääsee minulta nauru ja isäkin myhähtää, kun sanoo: Katsohan veitikkata, minkä näköiseksi meni. Nyt se on valmis.
KLAARA. Ettenkö ole nähnyt, että minä olen monta kertaa käynyt ikkunassa? Ettenkö ole havainnut, mitenkä minä kuulastan, milloinka vaan oven takana rasahtaa? Jos kohta minä tiedän, ett'ei hän tule ennen pimeää, niin vartoon minä häntä sittenkin joka silmänräpäys, aina siitä saakka kun ma aamusilla nousen.
Hän liikahtaa hiukan, ja sanomalehti hänen jalkansa alla rasahtaa. Lamppu laulaa ritisevän kamiinan säestämänä. Ei ulkoakaan kuulu mitään. Ensin muutamia askeleita, sitten ei niitäkään. Luulisi nukkuneen koko maailman. Ei ole tulevia ketään eikä meneviä. Asemasillalta näkyy liikkumatta seisovan asemapäällikön pää ja hänen vieressään toinen pää, konduktöörin.
Suuren kuusen oksa rasahtaa, jotakin tipahtaa maahan: varmaankin harhalaukaus. Tai vaaniiko häntä joku? Muttinen liikahduttaa isoihin huopatöppösiin työnnettyjä jalkojaan kuin paetakseen; mutta ei, täytyy tässä olla. Murhamiehiä vastaan, sillä nuokin piiritetyt ovat tappaneet paljon täällä maaseudulla.