United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vasta kun he olivat saapuneet pienelle tasangolle, jonka jyrkkien vuoren seinämien lomasta alppijoki voimakkaana kuohui esiin, pysähtyi Eilert Olsen. Täällä on minun paikkani. Täällä on hiljaisuuden maa. Ettekö käy istumaan? Hän levitti päällystakkinsa maahan Toinille istumapaikaksi ja asettui itse viereen. Sitte hän kiersi kädet ristiin polven ympäri ja jäi siihen vaipuen ajatuksiinsa.
Hän oli ottanut päällystakkinsa ja keppinsä ja näkyi menevän maantielle päin. Puutarhatyössä ei ollut nyt enää entistä viehätystä. Siellä oli niin kolkkoa ja likaista. Pastori tuli haukotellen sinne ja istuutui keinulaudalle. Vasta jonkun ajan kuluttua sai Elli rohkeutta kysyäkseen oliko Olli mennyt kävelemään. Sanoi menevänsä kirkonkylään asti. Mitä hän sinne meni?
Kreivi Bernhard otti esille pari kullattua pistoolia, joita Espanjan kuninkaan vaakuna koristi, tarkasteli niitä huolellisesti, muutti uutta piitä lukkoihin, pisti ne pitkän, nahkakauluksisen päällystakkinsa taskuun, astui odottaviin vaunuihinsa ja käski kuskin ajaan Solnaan.
Hän kääri suuren hattunsa kokoon ja pisti sen päällystakkinsa taskuun sekä painoi päähänsä pienen lakin, jonka hänen äitinsä oli kutonut ja joka kävi niin tiukasti päähän, että ainoastaan yksi vaalea kihara pääsi valumaan sen alta hänen otsalleen. Hän nosti takkinsa kauluksen ylös suojatakseen kaulaa ja korvia sekä avasi takin edestä, että tuli saisi lämmittää hänen rintaansa.
»Mitä!» huudahti Durward. »Minäkö menisin palvelemaan tuota Partasuuta tuota Ardennivuorten Metsäkarjua tuota rosvojen ja ryöstäjien päällikköä, joka ottaisi ihmisen hengiltä hänen päällystakkinsa hinnasta ja joka tappaa pappeja ja toivioretkeläisiä aivan kuin peitsimiehiä ja huoveja? Siellä minun isäni vaakuna tulisi iäksi tahratuksi.»
Tohtori oli sanonut hänelle, ettei hänen enää tarvitse sinne tulla, ja että hän saisi ottaa yllensä päällystakkinsa, ja kävellä edestakaisin puutarhassa; ja siellä kävi hän nyt, nauttien puutarhan hyvää tuoksua, jossa syreenit, hajuorvokit ja kultalakat olivat täydessä kauneudessaan, ja tiklivarpuset lauloivat, tehden pesäänsä makuukammarin ikkunaa vastapäätä seisovaan perunapuuhun.
Maalta, kotiopettajan toimesta. Otatko minut täksi yöksi? Tuohonko sohvalle? Taikka kyllähän minäkin siinä; saat sinä sängynkin, jos niikseen tulee. Hän riisui päällystakkinsa ja auttoi Heikkiä järjestämään kamssujansa. Yhtä ja toista otettiin kapsäkistä ja ripustettiin nauloihin. He herkesivät molemmat puhumattomiksi kuin sopimuksesta.
Sitten levähytti hän pitkän päällystakkinsa lievettä vasemman puolisessa taskussa olevalla kädellään, ja hyvin vaatimattomasti katsoi taaskin minuun. Lähdemmekö? Minulla ei tahtonut henkikään kulkea, vastausta odottaessani. Kuinka varhain sitten lähtisimme? kysyi hän viimein. Sopisiko kahdeksan aikana? Kyllä. Saanko olla portilla Teitä vastassa? Kyllä, kiitoksia...
Tiellä jo olivat Anna ja Maria vironneet vähitellen. He tunsivat, että heitä kannettiin, vaan kuka heitä kantoi ja niihin, sitä eivät he tienneet; heistä oli kaikki kuin kolkkoa unelmaa vaan. Vasta silloin, kun vieras heidät maahan laski ja syksyiselle kylmälle maalle levitti lavean päällystakkinsa, tointuivat naiset. He eivät pelastajaa muistaneet, he muistivat, he huusivat majuria.
Yleisö on tarkkasilmäinen, ja se katsoo Kröijeriä kaikilta puolin. Kaikki katsahtivat häneen odottaen selitystä tähän kummalliseen loppuväitteeseen. Mutta samassa saapui toinen apulaisista hengästyneenä odotushuoneeseen. Sanaakaan sanomatta hän riisui päällystakkinsa, jonka pani tuolille. Ei vastannut yhteenkään kysymykseen, jotka tulvana lensivät hänen ylitsensä.