United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rukoile Jumalalta, että Hän taivuttaisi äitisi kovan luonnon rakkauteen, kuten Hän itse on rakkautta täynnä kaikkia luotujansa kohtaan. Tätäkään pyyntöäsi en voi täyttää. Nyt ovat oikean kätesi sormet lopussa. Mieti nyt tarkasti! Vasemman käden peukalo!
Silloinpa juuri kieltäisinkin! ALFRED. Mitenkä? EMMA. Tahdot alentaa minua omissa silmissäni ... mutta se ei tule sinulle onnistumaan... Pyyntöäsi olisin mahdollisesti noudattanut, mutta vaatimustasi, en milloinkaan! ALFRED. Jumalani, miten kiihkeä! Näinkö vaimo puhelee miehelleen? Neljäs kohtaus. Entiset. Liisa, sitten Heikki. Olen unouttanut nenäliinani!
"Sinulle, rakastettu, ei Venäjän itsevaltiaalla ole käskyjä antaa, vaan hän tulee rukoilemaan sinua," sanoi keisari ja tarttui liikutettuna Martan käteen, "hän rukoilee sinua ettet huolessasi hänestä itseäsi unohtaisi. Sinä tahdot seurata minua sotaan; minun murheeni, minun huoleni ovat sinun, sen näen minä. Kunnioittaen sinun sankari sydäntäsi en ole sinulta pyyntöäsi kieltänyt. Mutta nyt, kuule kumminkin rukoukseni.
"Rakas enoni," sanoi hän sitten levollisena, "jos pyyntöäsi noudattaisin, niin konnamainen voutisi olisi aivan oikeassa, ja minä olisin todellakin roisto, joksi hän minua haukkui. Mutta sitä minä en voi tehdä. Mitä täällä puhuttiin ja aiottiin puhua, sitä mielelläni sanon, mutta en enempääkään." "Saat sitten lähteä matkoihisi," päätti herra Vanderstraten.
"Taaskin meni sormi hukkaan, lapsoseni; rukoile Jumalaasi, että hän kääntäisi äitisi pahan mielen rakkaudeksi, niinkuin hän itsekin on lempeä kaikkia luotujansa kohtaan. En tätäkään pyyntöäsi voi täyttää. Nyt olet toivonut koko oikean kätesi sormilla. Punnitse nyt tarkoin! Vasemman käden peukalo!"
»Anteeksi, Helena», sanoi Boleslav liikutettuna Helenan näennäisestä sydämellisyydestä. »Anteeksi, vaikka minun täytyykin näyttää sinusta tylyltä. Mutta se ei auta mitään. Pyyntöäsi on mahdoton täyttää.» Helena, joka ei ikinään näyttänyt odottavan tällaista vastausta, katsoi häntä muutaman sekunnin vihaisen jäykin katsein.
Sokea tarttui heti häntä käsivarteen kiinni ja sanoi: "Armelias mies, ken hyvänsä lienetkin, osoita minulle vielä toinenkin armelias teko. Anna minulle korvapuusti!" Kalifi hämmästyi suuresti ja sanoi sokealle: "En voi täyttää pyyntöäsi. Miksi olisin antanut sinulle almun, jos tahtoisin lyödä sinua korvalle?"
Kyyneliensä läpi onnellisesti hymyillen, katsoi hän Fredrikkiä silmiin ja vastasi: "Voitko ollenkaan luulla, ett'en täyttäisi pyyntöäsi, rakas mies?
En pyydä sinulta muuta palvelusta, kuin että saatat minut siihen taloon, jossa ruumiin ompelit." "Vaikkapa tahtoisinkin", vastasi Baba Mustafa yrittäen antaa kultarahaa takaisin, "niin vakuutan sinulle, että se on kerrassaan mahdotonta. Voit uskoa sanojani. Minut kuljetettiin nimittäin ummessa silmin tuohon taloon ja samaten taas takaisin. Näet siis, etten voi pyyntöäsi täyttää."