United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oli viileä ilta helteisen päivän jälkeen. Rinnassani alkoivat aaltoilla vastalaineet. Mitä hittoa sinä meinaat, Kaapro? Oikeinko olet tosissasi? Niinkö äkkiä se sellainenkin ahven kävi koukkuun? Vastaan tuli poikajoukko kansanjuhlasta, laulaen että kangas helähteli: "Silloin ma tyttöjä hyväilen, Kun ei ole muita töitä: Pyhänseutuna kyläilen Ja laulelen pitkin teitä." Peijakkaan pojat!
Samahan se oikeastaan on kumpaanko sen rakentavat, mut minä vaan eukon kiusaksi määräsin Jyskymäen, kun se Mari aina on niin jonkinjoutava." Siitä lähtivät miehet hetkisen kuluttua katselemaan muiden kirkonkyläläisten juhlavalmistuksia. Paljo uutta Kalle näkikin. Tuossa kulki poikajoukko pitkin kylänraittia ja etummaisimmalla oli käsipeli, jota hän niskaansa nakellen soitteli.
Joku väitti sen olevan keisarin, toinen pienin meistä kaikista luuli häntä kameliksi, vaan minä arvelin häntä koirankuonolaiseksi, joista olin kuullut kummallisia juttuja. Sen kuultuansa lähti koko poikajoukko pakosalle kuin säikähtynyt lammaskatras, mutta kun huomasimme ett'ei hän ajanutkaan meitä takaa, kasvoi rohkeutemme niin suureksi, että uskalsimme lähteä häntä seuraamaan.
Tuost' iloitsevi nuorin tyttö, Kun kohta puhkee ruusunsa, Vaan tuost' on riemu vanhimmalla, Kun nyt jo kukkii ruusunsa. Tuost' iloitsevi nuorin tyttö, Kun toivoo naimavuottansa, Vaan tuost' on riemu vanhimmalla, Kun nyt jo löysi sulhonsa. Tyttö tanssi nurmikolla, Päässä kukkaseppeli; Poikajoukko vainiolla Vallatonna hyppeli.
Tyttö istui nurmikolle, Nauraen ja ilkkuen; Poikajoukko ruusustolle Riensi luokse tyttösen. Poikajoukko liehakoi: Tyttö seppeleensä soi: Vaan sen ruusu murtui rikki: Tyttö vaikerti ja itki: "Voi, mun seppeleeni, voi!" Kevät kului kesää toivoen. Kesä rankka myrskyn raatama.
Hän lisäsi vielä: Ja osaisin minä seisoa päälaellanikin, jos olisin poika ja olisi housut! Koko poikajoukko katsoi häneen ihastuneena. Vesan päähän pisti silloin ehdottaa: Pojat...! Leikitään pappaa ja mammaa...! Minä olen pappana ja Helmi on mammana ... olethan Helmi mammana? Enpä minä osaa? hymyillä tihrasi Helmi.
Sitä ei kukaan jouda kuulemaan, kaikilla on sisällä kyllä puuhaa, tekemistä itsensä kanssa, kilpaillessa voitosta ja pyörimisoikeudesta. Ovi aukeni ja poikajoukko toistensa käsistä kiinni pitäen tupaan ryntäsi laulaen: »Hurja luonto kun pojalla on ja merellä se nyt seilaa, älä sinä vanha kulta minua nyt enää meinaa.»
Riemu rinnat ylendää, vaivammekin vähendää lorutessamme. Kyllä joskus seura suo, että poikajoukko juo ämbäristäkin.
Mutta minä ajattelen, että olisihan minullekin voinut tapahtua sama vahinko ja kukaties jo huomenna tapahtuukin. Me olemme saaneet läksymme, ja koskena kuohuen karkaa poikajoukko alas pihalle. Ei siinä ole tilaisuutta pysähtyä eikä taakseen katsoa. Vastustamattomasti täytyy vain seurata mukana. Vasta kadulle päästyä saattaa itse määrätä kulkunsa.
Tultiin metsään, jossa ei ollut aitaa, ja Saku huusi: Mennään metsään! Ja sitä kyytiä syöksyikin poikajoukko tiheään koivikkoon. Väkijoukko ei sitä huomannut, sillä sakeassa pölyssä ei voinut mitään nähdä. Suin päin se seurasi lammaskatrasta, joka vielä jatkoi pakoansa.