United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tämä runottaren rakkaus onkin paras todistus, että Lemminkäisen luonne ei ole muodostettu jonkun vieraan kansanluonteen perikuvan mukaan, vaan on Suomen kansan omaa luuta sekä lihaa. Tosin eroittaikse se suuresti siitä hitaasta, rehellisestä, vakavasta Suomalaisluonteesta, joka on Ilmari sepässä kuvattu.

Koti vahvistaa meitä elämän taisteluun ja opettaa meitä tuntemaan perhesiteiden pyhyyden, ennen kaikkea opettaa se meitä rakastamaan ja se kuvastaa meille ijankaikkisen, taivaallisen kotimme perikuvan.

Surren Amalasunta huomasi pojastaan tulevan isän ilmeisen perikuvan, eikä Ravennan hovissa enää ollut minään salaisuutena se, että pojassa ilmenivät jo kaikki isän taudin oireet. Atalarik oli kaunis kuten kaikki muutkin tämän jumalista polveutuvan suvun jäsenet.

Tämä vallankumouksellinen, epäsointuisa kolmen kansallisuuden sekoitus, mit' yhä enemmän teroittivat nuo erilaatuiset vihmapisareet, joit' yhteiselämä muiden ulkomaalaisten kanssa siihen tihmoeli, loivat tässä perikuvan, jommoist' ei missäkään muualla maapallolla löydy.

Eräänä aamuna, kun oli ollut tavattoman pitkä riita Heinzin ja hänen äitinsä välillä sentähden, että pikku Agnesia oli jollain lailla sorrettu, sanoin minä täti Agnesille: "Aatteleppas vaan, että jos Eva olisi pysynyt kutsumuksessansa, hän olisi saavuttanut Theologia Teutsch'in täyden perikuvan ja päässyt joksikin Elisabetiksi taikka paljon paremmaksi!"

III. Wäinämöinen. Pääsankarissaan Wäinämöisessä on Suomen kansa tahtonut luoda perikuvan siitä luonteensa puolesta, johon se itse on aina suurimman arvon pannut. Hänessä on personoitu suomalainen syvä-aatteisuus ja runollisuus, suomalainen mielihalu henkisiin pyrintöihin ja luottamus hengen voimaan. Wäinämöinen keksii Suomen soiton, kanteleen, ja ihastuttaa sillä koko luonnon.

Se ei ollut se, että hän oli kadottanut komean katsantonsa ja vanhan gentlemanin ryhtinsä sillä hän ei ollut kadottanut sitä vaan se minua kaikkein enimmän kummastutti, että, vaikka hänen syntyperäisen etevyytensä todistukset vielä näkyivät hänessä, hän antautui tuon huonouden matelevan perikuvan, Uriah Heep'in alle.

Entisen ajattelemattomuuden ja epäilyn hämärästä alkoi vähitellen esiintyä ihminen kaikkine lukemattomine mahdollisuuksineen ja psykoloogisine omituisuuksineen. Näin hänessä horjahtaneen opetuslapsen, näin puutteellisen ystävän, mutta ennen kaikkia näin hänessä tosi-inhimillisyyden kaikkina aikoina voimassa olevan perikuvan, jossa jokainen meistä saattaa itsensä tuntea.

Oon itse omin silmin nähnyt sen, tuon kaiken hyvän, kauniin perikuvan; sen mukaan mitä loin, jää elämään: Tancredin sankar-rakkaus Chlorindaan Erminian uskollisuus tyyni, kaino, Sophronian jalous, Olindan hätä, ei varjoja ne ole pettäviä, ne todelliset on, siks ikuisetkin.