United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kainulais-suomalaisesta sekoituksesta on siinnyt voimakas, järkevä, uhkarohkea ja toimelias ihmispolvi; tuo sekoitus on suuressa määrin karaissut meidän ostlandilaisen ja throndhjemiläisen heimokunnan luontoa. Nordlandissa sitävastoin on lappalaissekoitus ollut voiton puolella ja osittain muodostanut kansanluonteen sen mukaan.
Larin-Kyöstin, täysverisen ruotsalaisen, se sävyttää ja mielikuvituksellisesti ravitsee aidoimman hämäläisen luonnon ja kansanluonteen, vaistoisan korpimystiikan ja verevän kansanhuumorin herkäksi tulkiksi ja kuvastajaksi. Yksilöllisessä nerossa on kuitenkin aina säkene itsevoimaista aurinkoa.
Tämä runottaren rakkaus onkin paras todistus, että Lemminkäisen luonne ei ole muodostettu jonkun vieraan kansanluonteen perikuvan mukaan, vaan on Suomen kansan omaa luuta sekä lihaa. Tosin eroittaikse se suuresti siitä hitaasta, rehellisestä, vakavasta Suomalaisluonteesta, joka on Ilmari sepässä kuvattu.
Ero itä- ja länsisuomalaisen kansanluonteen laatusävyssä onkin jotenkin sama kuin on ero slaavilaisten ja germaanisten yleispiirteisten luonnesävyjen välillä: toisaalla verrattain avoin herttainen elokkuus ja välittömyys, toisaalla jäyhempi, karumpi sulkeutuneisuus.
Minusta tuntuu kuin sellaisen viekkauden vastustaminen elämässä saattaisi rehellisen anglosaksilaisen kansanluonteen halveksimaan kohteliaisuutta, ikäänkuin se välttämättömästi olisi suoruuden vastakohta. Mutta vaikkakaan ei kaikki, joka kiiltää, ole kultaa, niin ei siitä suinkaan seuraa, että kaikki, joka kiiltää, ei ole kultaa.
Puhun tästä syvälle juurtuneesta kansanluonteen piirteestä sellaisena, kuin se esiintyy tyypillisissä luonteissa, enkä sillä tahdo sanoa, ettei Ruijassa olisi lujaluontoisiakin miehiä sellaisia on, ja ne karaistuvatkin täällä ehkä paremmin kuin muualla ja kohoavat todelliseen suuruuteen. Alkuperäisessä ruijalaisessa suvussa on luullakseni aina muutama pisara lappalaisverta.
Ruotsinkielinen sivistyksemme ja ruotsinkielinen sivistyneistömme on historiallisista syistä etupäässä muodostunut länsisuomalais-hämäläisellä maaperällä ja pohjalla ja kantaa edelleen vahvasti tämän alkuperäisen pohjansa laatuominaisuuksia. On nimittäin olemassa varsin tuntuva laatuero itäsuomalaisen ja länsisuomalaisen kansanluonteen välillä.
Tästä aallottomasta ja uneksivasta umpivedestä, jonka hänen 1870-luvulla julkaisemansa Runoelmat muodostavat, löytyy J.H. Erkolle pian hänen luonteensa mukainen ja samalla hyvin koko suomalaisen kansanluonteen mukainen tie väljempiin maailmoihin: mietiskely.