United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hän peitti hänen silmänsä ja poskensa tulisilla suudelmilla. "Oi, nyt tahdon minäkin kuolla mieluummin kuolen kanssasi kuin elän ilman sinua. Mutta ei" ja hän riistäytyi hänestä irti "sinä et saa kuolla jätä minut tänne, juokse, ui, koeta! Sinä pääset kyllä yksin saarelle saakka koeta ja jätä minut." "Ei", huudahti Atalarik onnellisena, "mieluummin kuolen kanssasi kuin elän ilman sinua.

"Mutta Atalarik ei ollut rukoillut eikä kärsinyt turhaan. "Seuraavana päivänä kuningas kaipasi aterian aikana lemmikkiään, jonka hän oli karkoittanut luotaan. "Hän muisti, kuinka jalosti ja rohkeasti poika oli rukoillut ystäviensä puolesta silloin, kun aikamiehetkin mykistyivät pelosta.

En voinut odottaa näkeväni sinua täällä tähän aikaan vuorokaudesta. Minä menen ja jätän sinut yksin auringonnousua ihailemaan." Ja hän heitti valkoisen vaippansa vasemmalle olalleen. "Pysähdy, goottien kuningas. Minulla ei ole oikeutta karkoittaa sinua täältä eikä se ole aikomuksenikaan", lisäsi hän. Atalarik meni lähemmäksi.

Camilla ei voinut antaa nimeä Atalarikin tunteelle tämä tuskin sitä itsekään tiesi eikä hän koskaan tullut ajatelleeksi, miksi hän mielellään oli Atalarikin läheisyydessä, mielellään seurasi hänen ajatustensa ja mielikuvituksensa lentoa, joka oli aivan erilainen kuin muiden leikkitoverien, ja mielellään käveli vaieten hänen rinnallaan hämyhetkinä rauhallisissa puistoissa, missä Atalarik puhui hänelle unelmoivaa, mutta aina helposti käsitettävää kieltä, jonka runollisuuden, unelmoivan nuoruuden runollisuuden, hän niin täydellisesti käsitti ja tajusi.

Hän oli muutenkin harmistunut siitä kylmästä levollisuudesta, millä ruhtinas, jonka intohimoille he olivat suunnitelmansa perustaneet, kohteli häntä. Hän ei käsittänyt sitä. Hän oli vihannut kuningasta senvuoksi, että tämä oli osoittanut rakastavansa häntä. Nyt leimahti tämä viha ilmiliekkiin siksi, että Atalarik osasi peittää rakkautensa.

Voimakkaasti airoon tarttuen hän rupesi melomaan täysin voimin, niin että alus kiiti kuin siivillä päämäärää kohti. "Eikö sinulla ole enää mitään puhuttavaa?" "Oi, ystäväni, kuninkaani älä kysele minulta enää mitään." Atalarik katsoi vain edessään olevia suloisia kasvoja ja hehkuvia silmiä, eikä pitänyt huolta suunnasta eikä päämäärästä. "Odotahan tuolla saarella siellä täytyy sinun minulle "

Kun Amalasunta astui sisään, nousi Atalarik hän oli puettuna pitkäliepeiseen purppura-abollaan, Teoderikin kruunu loisti hänen päässään ja vaipan alla kalisi miekka valtaistuimeltaan, joka oli esiripulla peitetyn seinäkomeron edessä, meni äitiään vastaan ja talutti hänet toisen korkeamman tuolin ääreen, joka kuitenkin oli vasemmalla puolella.

Tukahuttava tunne kuristi hänen kaulaansa. "Eikä hän lakannut, ennenkuin Teoderik julman vihansa vimmassa karkasi jaloilleen, tarttui poikaa niskasta, viskasi hänet pois luotaan ja jätti hänet vanginvartijan käsiin. Julmistunut kuningas piti sanansa. Atalarik vietiin linnan vankilaan ja Boëthius mestattiin heti." Camilla horjui ja nojautui erääseen salin pylvääseen.

"Vielä enemmänkin, Atalarik, vielä enemmänkin. Minä pyydän sinulta anteeksi sen, että sysäsin sinut niin julmasti luotani. Oi, se oli vain häpeää ja pelkoa." "Camilla, sieluni helmi " Neitonen, joka oli kääntänyt katseensa rannalle päin, huudahti äkkiä: "Mitä tämä on? Meitä ajetaan takaa. Hovi, naiset, äitini?" Niin olikin asianlaita.

Tuo murhaaja oli rohjennut seurata hänen askeleitaan, kuunnella hänen sanojaan, toteuttaa hänen pienemmätkin toivomuksensa. Ja hänen sielunsa perimmässä sopukassa kohosi näitä kaikkia kauheampana ajatus: miksi Atalarik oli tämän tehnyt? Barbaari rakasti häntä, uskalsipa vielä näyttääkin sen. Italian tyranni uskalsi toivoa, että Boëthiuksen tytär . Se oli liikaa!