United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Porthos ja Aramis riisuivat hänen päältänsä, toivossa ett'ei haava ollut kuolettava, putosi paksu kukkaro hänen vyöltänsä. D'Artagnan otti sen ylös maasta ja ojensi lord Winter'ille. Mitäs peijakasta luulette minun sillä tekevän? kysyi englantilainen. Toimittakaa se hänen perheellensä, sanoi d'Artagnan. Hänen perheensäkö välittäisi noin mitättömästä summasta!
»Katos peijakasta! Vai kävit sinä hampain kiinni.
Minunhan piti tavata juuri tällä hetkellä erästä henkilöä Catanissa. Näkemiin, vastasi Soisalo. Me tapaamme vielä tänä iltana. Minäkin tulen kohta sinne. Hän meni rouva Sorvin kanssa. Mutta kun Antti vaistomaisesti kääntyi kadunkulmassa heidän jälkeensä katsomaan, hän näki heidänkin kääntyneen ja tulevan rinnakkain hänen jäljessään. Katsos peijakasta, ajatteli hän.
UKKO. Kuka mies, kuka mies, sinä töpö käenpoika kuivan hongan nenässä? Ole, ole, ole, ole, olenko minä hunsvotti edessäs? Sanoppas. Kuka mies, sinä käenpoika? JUHANI. Mitä peijakasta puhaltaisin hänen kirottuun korvaansa? AAPO.
Sepä olisi peijakasta... Sillä nyt minulla on koiria: eilen tilasin Helsingistä kaksi pientä pointteria, kaksi setteriä, yhden kanakoiran, yhden mäyräkoiran ... pentuja. Ja yhden dobermanin, täyskasvuisen. Mikä se on? kysyy täti. Sekö? Se on pinsheri! Hieno pinsheri ... maailman hienoin pinsheri! vastaa Mikko. Niin ... entä sitten sen turkki, jatkaa täti.
Minä olen kärsinyt niin paljon, että siinä olisi kylläksi viidenkymmenen vuoden elämälle". "Kálmán parka!" huokasi Julia, runoilijan olkapäätä vastaan nojautuen. Hän oli kyllä hellätuntoinen, ollaksensa kysymättä, mitä peijakasta hän niin paljon kärsinyt oli. Muutoin olisi Kálmán siihen vastannut, ettei ihmiskorvain ole hyvä sitä kuulla.
Uutela huomasi ihmeekseen, että kaikki muutkin olivat alakuloisia ja sanattomia niinkuin he olisivat unohtuneet mietteisiinsä, aikomatta sisään mennäkkään. »Katsos peijakasta kuinka pahasti tuo nurkka on painunut!» huudahti hän vieressä olevaan aittaan katsahtaen.
"Kaada viinaa korvaan", neuvoi Kelsin herrastuomari. "Lyö peijakasta", kehoitti nimismies, mutta Kankkulainen ei lyönyt. Hän vaan helisytti povessaan olevia rautariimuja ja niin lähti Poikah eteenpäin ja häntä sillä pyöri, kuin väkkärä. Milloin oli Kankkulainen etunojassa, milloin selkäkenossa ja sen mukaan Poikah joko nelisti tahi ravasi.
No, ja te itse? kysyi vanha herra sydämellisimmällä maailmanmiehen-äänellään. Mistä johtuu, etten ole koskaan nähnyt teitä kodissani? Kuitenkin tiedän, että tunnette varsin hyvin tyttäreni... Antti tunsi korvanlehtiensä kuumenevan. Mitähän peijakasta tästä tulisikaan? Aikoo ehkä ottaa rokinmitat minusta... Hän katsoi parhaaksi puhua siitä asiasta tällä kertaa niin vähän kuin suinkin.
Sinä saat tästä vielä ennen yötä oikean perhekohtauksen. Sepä peijakasta! Johannes väänsi urhoollisesti viiksiään. Ja Liisan tummansiniset silmät nauroivat aivan täyttä kurkkua kaartuvain kulmakarvojen alta. Hehän itse lähettivät meidät menemään, sanoi Johannes sitten. Sinä tahdoit mennä, huomautti Liisa. Mutta en sinun kanssasi. Minä sain seurata mukana kaupanpäällisenä.