United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaaperipa ei kumminkaan suostunut jättämään minua kirjeestänsä pois ja minun täytyi panna sanat paperille. Olkani takaa seurasi hän sitte tarkasti kynän liikettä ja vakavana jatkoi sanelemistaan. "Jos nyt tuumaan suostut, niin laita itsesi Juhanuksena meidän pitäjään kirkolle, äläkä tullessasi epäile yhtään.
Se painaa vain satasen grammaa, mutta se voittaa painissa monisatakertaisen painonsa, iskee ja pitää kuin kärppä kurkusta lentävää koppeloa. Minä jo sen ottaessani tunnen heti, että se on osa minusta itsestäni. Käteni hermoissa on siitä herkutteleva tunne ranteesta ylös olkani niveleen.
VIRVELI. Olenhan minä jo toisenkin parin olkani yli heittänyt parissa kymmenessä vuodessa. KIRKKOHERRA. Yhäkö vielä olette tyytyväinen työhönne? VIRVELI. Tyytyväinenkö? Hm! Kyllä. Minä saan vuosittain kaksi tynnyriä ja karpion pitäjältä. YLIOPPILAS. Ja niiden tynnyrien tähden te olette milloin tahansa valmis hakkaaman ihmisten selät veriselle. Kyllä te olette oikeen pyöveliksi syntynyt.
"Muistan selvään erään illan, noin kolme viikkoa ennen hänen kuolemaansa, jolloin saavuin ajaen Baskerville Halliin. Sattumalta seisoi hän ovella. Minä olin astunut alas rattailta ja olin aivan hänen edessään, kun huomasin hänen hirveän kauhun ilmeellä tuijottavan olkani ylitse.
Niin juuri ajattelin, kun aivan lähelläni kuului syvä ja ankara karjaus niin luonnollisena ja uhkaavana, että ehdottomasti kyyristyin pensaan juureen, jonka takana olin piilossa, ja kauhistuneena tuijotin olkani ylitse, luullen kiukkuisen pantterin karanneen jonkun onnettoman seuralaiseni päälle.
Taistoss' ankaran haavan sain, käsivarttani pitkin pistävät tuskat käy, eik' ensinkään veri ehdy, jäykkä ja voimaton olkani on, lamauttama haavan, peistä en tähdätä voi, en päin vihamiehiä taistoon rynnätä saata. Ja kuoli jo Sarpedon, uros uljain, Zeun oma poika, mut ei toki lastaan suojele taatto.
Käänteli vain Heikkiä vasemmalle ja oikealle ja sitten poistuen jonkin askeleen taaksepäin huusi innostuneena: Mainiota! Minä arvasin oikein! Sinusta tulee toinen mies! Pidäs vähän päätäs pystympänä niinkuin katselisit olkani yli! Noin, noin, juuri noin! Suurenmoista! Sinä olet hullu, Olli! Pane tämä pystykaulus kaulaasi!
Renkipoika tekee yhä samoin, nyt oikein laulamalla; »Otti se, heitti se, otti se, heittihän Otti se, heittipä se!» Raivostun ja käyn hänen, suuren roikaleen, kimppuun ja isken olkani takaa. Satutan ranteeni hervottomaksi hänen ojennettuun, luisevaan nyrkkiinsä. Syöksen parkuen sisään ja kantelen äidille, että Pekka minua löi.
Hän ei ainoastaan tuonut niitä kohta, vaan oli hyvä kyllä olkani takaa kurkistelemaan kirjeeseni sillä aikaa, kuin kirjoitin sitä. Kun olin päättänyt sen, kysyi hän minulta, mihin minä olin menossa kouluun. Minä sanoin: "Likelle Londonia". Siinä oli kaikki, mitä minä tiesin. "Voi, silmäni kautta!" hän huudahti, näyttäen varsin alakuloiselta, "minä olen pahoillani siitä".