United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja harakka nauroi ja närhi kiljui: "Se on oikein, se on oikein!" Ja heidän ajaessaan ulos metsästä, istui varis puun oksalla rääkyen: "Hurraa, hurraa! Vanha ukko Swart, sinä narratuksi tulit, ukko Swart!" Ja orapihlajapensastossa tien vieressä lauloi rastas. "Se hyvää teki! Se hyvää teki!" Ja vanha tarhapöllö kiljui Wittille: "Ukko Witt, taskukellosi jäi orapihlajapensastoon, uhhuu! ukko Witt!"
Nuot kolme siskoa olivat siis yksin. Herra Jumala, Göthilda, kuinka sinä olet laihtunut sanoi Berndt; sinun pitää juoda olutta ja syödä munia ... niin teki eräs minun tovereistani, jolla oli vilutauti ja laihtui kuin närhi; mutta hän paisui yht'äkkiä. No niin, kiitoksia neuvostasi, sanoi Göthilda, mutta tohtori Helmer ei sano niin. No niin ... niin, saat sitten kai jättää sen tekemättä.
"Eiköhän ole 'kukkuu, kukkuu, kaukana kukkuu' parempi?" arveli koskenkara. "Ohoh!" sanoi naakka. "Lauletaanpas jotain saksalaista, esimerkiksi, ... esimerkiksi se kaunis laulu ... niin, taikka se toinen kaunis laulu." "Lauletaan vaan: 'Arvon mekin ansaitsemme'", arveli närhi. "Lauletaan sitä ja tätä ja toista ja molempaa!" arveli varpunen jo vähän suuttuneena.
"Koko maailma luulee nyt, että me itse emme osaakaan laulaa." "Emme osakaan laulaa", toisti korppi taas. Ja molemmat olivat suutuksissaan satakielelle Varis puhui asiasta muillekin, ja pian suuttui satakieleen varpunen, västäräkki, närhi, tiainen, koskenkara ja naakka. He pitivät neuvottelua keskenänsä, miten olisi satakieli kostettava.
Kolmannessa täysi-istunnossa julisti varpunen: "Nyt tiedän keinon! Kuulkaas hyvät ystävät! Kävin kaupungissa eilen, ja siellä oli laulajaiset!" "Mitä oli? Mitä oli?" "Minä en ymmärrä", sanoi närhi. "Laulajaiset oli elikkä konserti". "Nyt minä ymmärrän", sanoi närhi ja oli niin ymmärtäväisen näköinen. "Selittäkää kumminkin näille muille, mitä siellä tehtiin".
Ja vähän väliä lymyy väijyksissä toinen suurisilmäinen otus ruskea kissa. Onnettomat pikkulinnut! Tuossa teitä häijy väijyy. Monet uhkaa vaarat pienten ensi askelia. Ajattelin parhaaksi jättää mokoman seuran. Ilma oli helteinen. Linnut eivät laulaneet. Näin silloin oksalla peipon. Laula toki hiukankin! rukoilin. Mutta närhi, kaunis pahantapainen, säikytti ainoankin hyvänonnen linnun.
Satuin siten kerran erään närhin pesään. Närhi, tiedättekös, on lahjakas lintu hänkin mutta ääni ei hänellä ole kauniimpia. Tämä närhi oli kuitenkin hyvin itsekäs ja ahnas. Kaikki rikat, joissa oli jotakin, vaikkapa vähäistäkin ravintoa, hän kokosi ja kantoi pesäänsä joka oli erään vanhan huoneen ylisillä.
Naakka osasi franskaa, näette. "Minä ymmärsin myös", sanoi närhi, "ja olen valmis edistämään hyvää asiata. Määrättäköön vaan paikka ja aika." "Malttakaa", sanoi varpunen, "kaikki käyköön järjestyksessä." Ja nyt tehtiin päätös tämmöinen: kolmen päivän perästä kokoontuu koko joukko pappilan lehtimajaan antamaan laulajaisia.
Kuin ei tämä auttanut, keksi hän keinon; hän päästi hameen irti ja heitti sen putoamaan. Hame jäi riippumaan katajapensaasen, ja Valtteri meni menojaan varsin kummallisessa puvussa. Pojat nauroivat, närhi ja orava nauroivat puitten oksilla ja koko metsässä syntyi aika, ilo.
Jos hän vähänkään minne liikahti, oli harakka häntä nauramassa ja närhi rääkymässä hänen päänsä päällä. Häpeissään haki hän suojaa sakeimmissa näreiköissä, ei uskaltanut lähteä aukeille paikoille ja pysyi poutaöinä kokonaan piilossa, nälänkin uhalla. Ja se yhä vain paheni, hän valkeni valkenemistaan ja oli joutua ihan epätoivoon itsestään.