United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
NIILO. Ei, minä en laske sinua, Helena, ennenkuin vastaat. HELENA. Niilo, Niilo, sinä et tiedä, mitä teet. Anna minun mennä. Ooh, mitä pitää mun näkemäni. Kas vaan, Aholan Helena se, näemmä, onkin. Joko kaupungissa oli miehistä puute, koska täytyy tulla tänne toisten sulhasia viettelemään? HELENA (erikseen). Toisten sulhasia, sanoi hän? (
Mutta lieneeköhän se aika vielä tullut, jolloin peite on putoova Israelin silmiltä, ja lieneeköhän paikkakunta, jossa tuhansittain kristittyjä ylt'ympäri elää niin soodomilaista ja petomaista elämää, juutalaislähetyslaitoksen oikea sija? Sillä ihka petomaisia olivat useimmat näkemäni irlantilaisten asumilla kaduilla, jotka ovat juutalaisten likeisimmät naapurit.
Vähää aikaa sen jälkeen tapasin kapteini Corsicanin. Minä kerroin hänelle vastikään näkemäni tapauksen; hän ymmärsi niinkuin minäkin, että tämä jo ennestään hankala tila yhä selkkautui. Jospa voisimme välttää sen vaaroja! Oi, kuinka kernaasti olisin kiirehtinyt Great Easternin menoa ja panna kokonaisen valtameren Harry Draken ja Fabianin välille!
Matami jäi keskelle lattiata eikä hämmästyksissään osannut muuta kuin siunata itseänsä hätimmiten. "Mitä minun pitää näkemäni!" sanoi vieras, tultuaan Niilo herran makuuhuoneesen, jossa Niilo herra vielä oli vuoteellaan. "Makaatko sinä, sinä, joka olit valppain mies yliopistossa? Onko sinut tämä viheliäinen kaupunki kokonaan riivannut? Oletko sinä ruvennut pidoissa käymään?
Tuo kaunis näkemäni katosi Nyt silmistäni, virren ihana Ja soma sävel herkes kuulumasta, Ja edessäni seisoi mies, jon kalpa Viel' lasketusta verestäni suitsi. Nyt säikähdyksestä mä heräsin. KAARLO. Ne kovat kärsimykset, joita täällä Te aina saatte kestää, mieltänne Ne synkistyttävät ja öilläkin Jo rauha karttaa teitä.
Mielettömän naisen ennustuskin on toteen käynyt, sillä tuo silloin näkemäni poika on minusta karsinut tukevimmat ja tuoreimmat oksat ja onnettomuus on aina suvullemme seurannut, kun joku Yrjön jälkeläinen on meitä lähestynyt. Minä melkein jo kerran luulin kirouksen kadottaneen voimansa, silloin kun viime nälkävuosina Timo meidän leipäämme söi ja meidän töitämme teki, mutta siinä erehdyin.
Läksin siis pois jättäen nuo kaksi miestä istumaan pullon ja suuren paperikasan ääreen, ja kävelin ravintolaan tuovan tien yli rannalle. Tällaisella tuulella loiski rantaa vasten vain pieniä laineita, tuskin suurempia kuin sisäjärvessä näkemäni. Mutta ruohot rannalla olivat minulle tuntemattomia.
Minä elänkin siinä taas ja miksen eläisi se voi olla yhtä hyvin mahdollista kuin mahdotontakin ja minulle on tullut sinusta yksi kuva lisää, joka on niinkuin oma näkemäni: ilakoiva tyttökuoro järven rannalla ja kuinka sinä kiinnität kukan vanhan miehen rintaan ja heilutat hänelle hyvästiä, ja että olet sanonut: Eihän tiedä, tekisi kovin mieli kerran vielä tulla.... Eikä kestänyt kauankaan, kun minä sinut sitten näin laivasillalla.
V. lupaa siirtää "mielipuoleksi" tulonsa ja parin päivän kuluttua lausuu hän, telefoonin ääressä kyyköttäessämme: Nyt minustakin alkaa tuntua, että me kohtiaikoihin pääsemme täältä pois. Esimerkiksi viime yönä minä olin olevinani Iisalmen sydänmailla ja vetelin ongella metsälammesta lihavia ahvenia. Aivan niin. Minä taasen panin erikoisesti merkille uudenvuoden yönä näkemäni unet.
Kun tulin kirkkotarhaan, huomasin silloin, että koko tuo näkemäni perhe tuli kirkkoon, vanhemmat edellä ja kaikki heidän aikaiset lapsensa perässä; valkeihin nenäliinoihin käärityt virsikirjat oli heillä kaikilla mukana. Seurasin kirkossakin silmilläni tuota tyytyväistä, tutunomaista perhettä.