United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuon tuostakin sanoi talonpoika: »Niinpä niin, niin on tehtävä, minä teen sen, saatte uskoa.» Ja siihen sanoi tohtori aina: »Jos jätät pois pilkunkaan, niin syytä itseäsi.» »No, en jätä, sen saatte uskoa suuret kiitokset... pitäisipä tepsiä.» He poistuivat rantaan päin. Hetken kuluttua tuli ukko takaisin kantaen tuohisessa isoja hiilillä paistuneita ahvenia.
Vuoden aika oli vähän liian varhainen onkimiseen, niin että, paikasta toiseen soudellessamme, emme saaneet muuta kuin joitakuita ahvenia, jotka nekin olivat kovin suuria kalan syötiksi.
Isä mulauttaa silmiään lasiensa yli ja kysyy: Särkiäkö sinä aiot saada vai ahvenia? Särkiä ja ahvenia! riemahdan minä. Jaa, mutta kun särellä on pieni suu, niin pitää olla pieni onki, ja kun ahvenella on suuri suu, niin pitää olla suuri onki, muuten ei tartu entäs sitten? Pappa tekee aivan niin kuin itse tahtoo. Olen ylpeä neuvosta, jonka olen saanut hänelle antaa.
"Blåporten'illa" on ahvenia, ja suuria rapuja kellari-solen'issa ja niin edespäin. Tule tänne! Tule tänne! Jätä vihreä-herkut sinne; anna isä-ukon, tuon kunnon miehen, hoitaa itse itseänsä, ja tule tänne. Täällä on sinulla kuitenkin parhaat ystäväsi, hauskoja veitikoita tyyni, ja niiden joukossa parhain kaikista, nimittäin Sinun uskollinen esirukoilijasi Theophron Löwenpil.
Minä tiedän, että siellä on vielä toinen suo, niin laaja, ettei rantaa näy ja sen keskessä on lampi, jolle ei pääse muuten kuin suksella, ja jossa on hirmuisen isoja haukia ja mustia ahvenia ja sen rannalla kauheasti lakkoja, että niitä saisi mättäistä lapiolla lykäten. Koetan onkia, mutta saan vain muutamia pikku ahvenia. Enkä viitsi poimia lakkojakaan.
Muutama tunti tämän jälkeen tuli opettaja ja oppilas pihaan, edellinen laulaa hyräillen ja jälkimäinen eli pikku paroni itkein sekä molemmissa käsissään kantaen suurta riipillistä oivallisia ahvenia, vieläpä kaksi suurta haukea, jotka päästä olivat toinen toiseensa sidotut, rippui hänen olkapäällään potkien nuorta sukukartanon omistajaa sekä edestä että takaa.
Mutta lähde kotiin nyt, siellä illallinen odottaa, paistetuita ahvenia näytti olevan ja uusia perunoita.» »Ei minulla ole nälkä, mutta saatanhan kuitenkin tulla, kun on jo myöhäistä.» »Sinulla ei milloinkaan ole nälkä. Kävisit uimakoulua niinkuin me, niin takaan, että ruoka maittaisi.» »Joko sinä kohta tulet meri-maisteriksi?» »Johan minä olen. Eilen ja tänään uin koko määrän.
Pohjolain, Pohjolain! Siell' on hauska vaeltain! Siellä vienot lauluin liikkuu, kukkasilmikot ne kiikkuu päällä niittyin loistavain. Antti sedän pakinoita. Oli suuri ilopäivä Kuusiston Laurilla, kun hänen setänsä, urkuri Antti Arvola, tuli Kuusistoon muutamiksi päiviksi kalastelemaan. Kuusiston läheisyydessä oli näet muutamia pienempiä järviä, joista kesäisin sai runsaasti ahvenia.
Matti kuljeskeli aina ulkona, kuin läksy oli lopussa, pyyteli lintuja keväällä, onki ahvenia kesällä ja teki talvella lumilinnoja. Siitä syystä laihtui Frans ja tuli kalpeaksi ja heikoksi, vaan Matti tuli vuosi vuodelta hartevammaksi ja hänen kätensä voimakkaammiksi.
Sanon olleeni vain vähän ongella eikä äiti kysy missä. Palasin usein Koiraniemen kainaloon odottamaan punaista tyttöä. Istuin ja ongin rytökuusen kupeella ja sain paljon isoja ahvenia ja särkiä ja säyneitäkin, mutta en koskaan enää nähnyt punaista tyttöä. En saanut tietää, kuka hän oli ollut ja mikä hänen nimensä, enkä uskaltanut keneltäkään kysyä.