United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kiitos, mutta menin mieluinten yksin. On sairautta, jolle yksinäisyys on paras lääke." Bengt ei vastannut, eivätkä he enää palanneet tähän aineeseen. Uudella vuodella piti Bengt ensi kerran naimisensa jälkeen suurenlaiset pidot.
Että Mauno oli jo heti naimisensa alusta anastanut ankaran miesvallan avioliiton velvollisuuksien ja oikeuksien ylitse, oli jo aivan hänen luonteensa mukaista, mutta siihen vielä lisäksi tuli, ett'ei Mauno pitänyt vaimoaan vertanaan.
Chillip pudisti päätänsä, liikutti toddyansa ja maisteli sitä. "Hän oli viehättävä nainen, Sir!" lausui hän vaikeroivalla tavalla. "Nykyinen Mrs. Murdstone'ko?" "Todellakin viehättävä nainen, Sir", arveli Mr. Chillip; "niin rakastettava, kuin suinkin mahdollista! Mrs. Chillip'in ajatus on, että hänen sydämensä kokonaan on sortunut hänen naimisensa jälkeen ja että hän on melkein mieletön murheesta.
Ja miks en? Mistä olet nähnyt sen? Sinäkö vaan voit nähdä ihanuutta, Suloa Valpurin? Ja eikö urho Vois rakkautta tuntea, vaikk' ei Hän sinun laillas huiman hurja ois? AKSEL. Sa rakastat siis Valpuria? HAKON. Niin Kuin mies ja niin kuin kuningas. Mä hälle Suon hyvää; tahdon, että naimisensa Perustuu puhtaisuuteen, laillisuuteen.
Mutta nyt alakuloinen indiani eräänä päivänä päätti hankkia tietoa siitä, mihin nuori juutalais-nainen oli joutunut. Hispanialaisen pukunsa vuoksi saattoi hän hiipiä johonkin pelisaliin ja siellä kuunnella vieraiden puhetta. André Certa oli niin mahtava mies, että hänen naimisensa, jos se oli tapahtumaisillaan, piti oleman heidän puhe-aineenansa.
Jehu hymyili ja meni ulos, pilaksi kun herrat hänen naimisensa tekivät. Sitä ne eivät herrat kummastelleet, että Jehu omilleen pyrki. Tukalatahan se on toisen orjana olla. Eikä sitäkään, että hän naimisiin aikoi.
"Muutamat luulevat", sanoi hän, "että hän on ollut onneton rakkaudessaan; toiset, että hänen naimisensa estettiin kuoleman kautta. Ei kukaan tiedä, kuinka asian laita on. Tämä on Em'ly!" Hän pyyhkäisi kasvojaan kädellänsä ja katsoi puoleksi tukehutetulla huokauksella ylös valkeasta. "Onko Martha vielä teidän luonanne?" kysyin minä.
Naimisensa ensi aikoina kippari kyllä tuli usein Sandsgaard'iin ja koetti olla aivan niinkuin ennen. Vaan se ei enään onnistunut, hän ei päässyt oikeaan alkuun enään, ja kaikista oli ikävä tuntea että vanhat hyvät päivät olivat olleet ja menneet. Ainoastaan kerran oli rouva Saara Worse käynyt Sandsgaardissa. Konsuli antoi suuret päivälliset äskennaineitten kunniaksi.
Seuraavana yönä saattoi Robert tuskin hetkeksikään ummistaa silmiään, Gabriellen sanat olivat hänen sydämmessään synnyttäneet tuskallisen tunteiden myrskyn; se, jota hän niin kauan oli koettanut pidättää, virtasi nyt uudistetulla voimalla ja selvyydellä hänen mieleensä; eikö hän ollut tekemäisillään syntiä, eikö hän tuottaisi onnettomuutta niin itselleen kuin Gabriellellekin, ja pahinta kaikista, saattaisiko hän niissä oloissa, joihin hän joutuisi naimisensa kautta, tulla sellaiseksi sananpalvelijaksi, jommoinen hän kerran oli luvannut olla.
Hän oli köyhää sukua; mutta hän oli naimisensa jälkeen ikäänkuin poistanut koko lapsuutensa olot mielestään. Ei ollutkaan yhtään hänen omaistaan, joka olisi ollut niin suuressa puutteessa, että olisi hänen puoleensa kääntynyt, ja senkautta tämä sukulaisuuden suhde itsestään ikäänkuin kuoli.