United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olen mutta älkäämme puhuko siitä riittää, kun sanon, että olen ollut ajattelematon ja valapatto. Verho on nyt ainaiseksi silmiltäni poistunut. Olen huomannut kehnoksi sen, jota ennen puolijumalana kunnioitin. Mailma mustenee silmissäni. Olen vajonnut surun syvimpään alhoon.
ANTTI. Kukas siitä välittää. Syntyypä toisia sijaan. MATLENA. Ja minkätähden näin äkkiä? Juuri syksyllä myöhään, ettei enää saa työtä maallakaan. Silja, sinä et virka mitään? SILJA. Minulla ei tällä haavaa ole selvää ajatusta. Pääni menee vallan ympäri ja maailma mustenee silmissä. MATLENA. Vähemmästäkin. Tuossa se nyt oli! Tuota ne aaveet ennustivat. Herra ihme yhtäkaikki.
ANTON. Herrani, he ovat kovin... PATRIK. Kitas kiin kitas kiin! Yksi väläys ja mailma pyörii mustana teidän ympär. Nyt olen kuin kruutitynnöri; hiisku vielä sananen ja tästä pilkusta te kohta kimmahdatte sata syltää pois. Haa, mun sieluni silmä mustenee, aatukseni harhailee ja pyörtyy! Kitas kiinni vaan. PATRIK. Te kaksi siinä, nouskaat ylös.
Nöyryyttävinä tulevat uudet kokemukset nuorelle sielulle: suohon ne sen heittävät, surujen, tuskan ja kärsimysten suohon. Mihin jäivät sen ylpeät tiedot, kun kohtalon rautakoura siihen rupesi? Maailma mustenee silmissä eikä kiintopistettä enää tunnu olevan. »Mitä on elämä, mitä on ihminen? Onko Jumalaa olemassakaan?»
Hyvä Jumala, mistä sitä saapi kärsivällisyyttä kylläksi, kuin maailman myrsky siellä ulkona mustenemistaan mustenee, väittelemään meidän vakavain miestemme kanssa seikoista, jotka jo vuosikymmeniä sitten ovat muualla ratkaistut?
(Herkkänä, touhuten.) Tanssaavat siellä... Sitä tässä maailmassa tanssaat... Milloin mustenee, milloin valkenee... Jos nyt valkeneisi... (
KAARLO. Mieleni mustenemistaan mustenee! Herra varjelkoon! mitä lieneekään tulemassa! Kuoleman-hetkeänsä tosin ei kenkään ennakolta tunne, mutta toivoni on, että rakkaan pispani niinkuin omakin kuolemani vielä on pitkän matkan päässä! Se on kristillinen toivotus, jolla en yhtään ihmistä loukkaa.
Elä kourista, hyvä mies. Maailma mustenee silmissäni. En päässyt vielä siunattuun alkuunkaan. Minä vielä vähän kopeloin. SIHVONEN. Elä, elä kourista enää. Minä annan takaisin rahat ja kukkaron NEITSY JANNE. En huoli, pitäkää! Minulla on rahaa ja minä saan kukkaroita. SIHVONEN. Sormus on vain ilman aikojaan kaiken maailman Väisäs-Amaalialta. NEITSY JANNE. Mitä sinä sitten hihität?
Hän kääntyy ovenvartian puoleen, kysyy jotain ... minä kuulen sen, ja maailma mustenee silmissäni! ... kysyy, missä Alliance Française kokoontuu ja menee toisesta ovesta sisään, toisesta minä. Huhhuh! Kahden viikon päästä minä olen jäsen Alliance Françaisessa, vaikka en taida sanaakaan ranskankieltä.
Meri milloin mustenee, milloin lentää maisema kullan kiiltäväksi, ja uusia ilmiöitä ennustava kohina kuuluu taas kaukaa ulapalta. Samassa soi outoja ääniä, kaukana salamoi, ja silloin tällöin pamahtaa, niinkuin kävisi sota tuolla taivaanrannan takana. Pilvet joutuvat päällekkäin, painiskelevat korkeudessa ja putoavat alas mereen.