United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyi, hyökätä ihmisten päälle maantiellä ja sitoa minut, Matti Matinpoika Leppäkoski, vaikka olen kuudennus ja kylänvanhin, ja viemässä kaupunkiin ihan omatekoisia talvilanttujani! Mitä olette te, kaalimadot, tehneet minun lantuilleni? *Mazarino*. Tahdotko selkääsi vai menetkö hirteen?
KIRSTI. Nokki! Jokos puhdistit ne herran saappaat? NOKKI. Häh! Nokki saat itse olla. Minä olen Enokki Matinpoika Korholiin. KIRSTI. Se hyvä. Mutta ne saappaat? Rouva eilen käski... NOKKI. Saappaatko! Saappaat seisovat kunniavahteina herran makuuhuoneen ovella. Ne ovat niin kirkkaat, että kuvansa näkee niistä ja niitä on kaksi: toinen vanhempi ja toinen uudempi. KIRSTI. Se hyvä.
Koska Roope Matinpoika Korpela viimme pääsiäistä vastaan yöllä Purimon talosta on varastanut yhden suotin valakka hevosen ja rikoksestaan kiinni saatuna vedetty kihlakunnan oikeuden tutkittavaksi, ja koska hän mainitussa oikeudessa on havaittu täydellisesti syypääksi yllämainittuun varkauteen, on kihlakunnan oikeus tuominnut hänet Roope Matinpoika Korpelan, saamaan ensikertaisesta varkaudesta kahdeksan paria raippa vitsoja, kolme lyöntiä kullakin parilla, joka toimitus nyt tulee tällä paikalla tapahtumaan, asianomaiselle rangaistukseksi ja yleisölle varoitukseksi.
Ainoa, joka siihen aikaan kiusasi oli isävainajan muisto. Jaakko Jaakonpoika ei koskaan voinut saada varmuutta siitä, olisko Jaakko Matinpoika ikinä suostunut myymään Pihlajanientä. Hänestä aina vain tuntui siltä, ettei äijä olisi siihen suostunut.
Vaan seuratkaamme häntä alas tupaan, nähdäksemme mimmoisen päätöksen asia siellä saa. Lautamies ja Mikko Matinpoika istuvat, molemmat totisina, vastatusten pöydän ääressä. Jussi seisoi vähän ulompana; myöskin hän näytti olevan ajatuksissa, ja vielä etäämmällä seisoivat Kaisa ja Anna, viimeinen vaaleana ja vapisevana, niinkuin ulpukka tyynen järven pinnalla.
"Toivon, että löytäisit itsellesi semmoisen kumppanin, jolle voisit varmempaa uskollisuutta osoittaa! "Sinua ennen sydämestään rakastanut, mutta nyt murtunut "Matti Matinpoika." Kun Matti sai kirjeen valmiiksi, pisti hän sen kuoreen ja juoksutti postikonttoriin.
Ovikin avataan herra Enokki Matinpoika Korholiinille: näin mahtavat herrat kulkee! SUSANNA. Ulos, ulos paikalla! Sinä riiviö! NOKKI. Hyvästi vaan valmiiksi, kun kiire lähtö tulee. Atjö sötta mamma! Tielle tulematon häijy. Malakiaksen täytyy hankkia itselleen paremman palvelijan, eikä pitää tuollaista irvihammasta talossaan.
Isä, Jaakko Matinpoika tuntui istuvan siinä ja kyselevän aivan kuin silloin, siihen aikaan, jolloin vanhus ei kyennyt vaikean jalkavikansa vuoksi paljon koko kesänä töihin kyselevän pojalta töitä, moittivana, ohjailevana, aina varmana.
Minä olen Enokki Matinpoika Korholiin, johan sen äsken kuulit! KIRSTI, Se hyvä. Entäs se rokki? NOKKI. No, sen puhdistin ja heitin omaan naulaansa. Kyllä herra sen siitä löytää. Se hyvä. Juodaanko tässä talossa aamulla kahveeta leivän kanssa? NOKKI. Ei, kun vehnäsen kanssa, ja vehnäspakat ovat niin ohkaset että kärpänen läpi lentää. KIRSTI. Se hyvä. Milloinka rouva aamulla ylös nousee?
Asia katsottiin niin paljon vaativaksi, että asiamiehelle myönnettiin sitävarten aikaa kolme viikkoa. Kun tuli sitten kysymykseen, ken asiamieheksi valitaan, valittiin siihen yksimielisesti Matti Matinpoika. Kun tämä päätös Matille ilmoitettiin, tuskinpa hänelle olisi parempaa ilosanomaa voitu tuoda.