United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !


Semmoinen oli tämä X:n uusi pastori, joka viimme sunnuntaina piti tulosaarnansa seurakunnan kirkossa ylhäisille ja alhaisille, maailmanlapsille ja uskovaisille, mutta joka nyt aikoi puhua pienelle valittujen sielujen joukolle tuolle ainoalle todelliselle laumalle, kuten neiti Fager sitä nimitti.

Mutta viimme viikolla tulin niin sairaaksi, että paranemisen toivo rupesi häviämään. Päivä päivältä astui kuolema lähemmäksi, pyysin vielä varjella nimeäni, niinkuin olisi tuo niin puhdas entisestäkään. Ihmisten suuhun en tahtonut joutua murhaajana, ainoasti rovastille päätin ilmoittaa kaikki, että sitten muka saisin rauhassa kuolla.

Olen näinä viimme vuosina usein ajatellut sinua, olen aprikoinut sitä, tokko mahdoit löytää tuon onnen, jota täti ennusti. Olen usein tuntenut itseni levottomaksi tähtesi, mutta en koskaan ole voinut synkimmissäkään aavistuksissani arvata kohtaloasi semmoiseksi kuin se todella on.

"Pois luotani, sinä onneton, joka vielä viimme hetkellä olet minua koettanut pettää, joka olet köyhältä leskeltä ryöstänyt hänen lapsensa ja, kun äitisi katui tuota kurjaa neuvoaan, et sittekään korjannut vääryyttäsi sen verran, minkä sitä korjata voi".

Kun viimme yönä makasin valveella, ajattelin mitä kuolema on, näin tuon kamalan, ahtaan ruumisarkun, syvän, kylmän haudan, ja minä vapisin tuskasta. Mutta siinä ei ole kaikki! Joku sanoo sisimmässäni, ett'ei sielu kuole ruumiin mukana, ja jos se elää, isä, mihin se silloin joutuu, mihin joutuu henki?

Ah, mutta juuri vähää ennen laskuaan aurinko useinkin säteileekin suloisimmin, vastasi hän riemuisesti hymyillen. Professori ravisti suruisesti päätään ja meni. Tänä iltana oli Magna kauvan hereillä, professorin viimme sanat ja varsinkin tuo ilme, joka kaikui kauttaaltaan hänen laulussaan, antoi Magnan eloisalle ajatukselle paljon askartamista.

"Tietääkö herra rovasti jotakin tähän asiaan? tuosta herrasta ehkä joka Taavin kanssa käveli?" "Juuri hänen jälillensä luulen pääseväni". Rovasti istuutui huohottaen ja sivellen polviaan, ja lausui sitten: "Kuulkaahan nyt lyhykäistä kertomusta elostani ja olostani, tiedoistani ja toivoistani: "Minä en ole tietänyt tästä asiasta mitään ennen kuin viimme viikolla.

Hänen vanha, hyvä ystävänsä katseli häntä kauvan ja vakavasti, hän ajatteli niitä viittauksia, jotka Liina rouva oli antanut huuliltaan luiskahtaa hänen viimme käynnillään, jotain semmoista toivetta, että Anna kenties pian kääntyy saman hengen lapseksi vieläpä joksikin muuksikin, niinkuin hänelle oli selvinnyt pastori Törnen edellisenä päivänä tekemän vierailun johdosta.

Hän näyttää olevan taitava luuvammojen parantaja; mutta tohtorilla on ollut paljon kärsimistä, Amos sanoo, että hänen ihonsa on huonoa paranemaan ja sitte Hän katsahti äkkiä Paulaan, sitte kumartui hän ja kuiskasi Liisan korvaan: Sitte on hän viimme aikoina juonut niin hirveästi ja siinä se juuri onnettomuus onkin! Liisa antoi päänsä vaipua hiljaa kuin vastaukseksi.

Tunnen tavallani, sillä minun isäni alkoi ratansa köyhänä paimenpoikana joen erämaissa; ja se muisto on aina vetänyt minua sinne, niin että viimme kesänäkin käväsin siellä.