United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinäkö se olet? Katsoo hetken kysyvästi. Emma, mikä sinulla on? Mikäkö? Ei mikään! Sinähän aivan kuin pelkäisit minua. Mitä on tapahtunut? Vai olisitko? Mitä? Hm! Minä vaan ajattelin, että jos Jos? Tulin, näet, hyvästi jättämään. Lähden huomenna matkalle. Minne? Minä tässä eräänä päivänä kirjoitin Varkauteen kirjeen hakien koneenkäyttäjän paikkaa siellä tehtaassa.
Siellä asui muutamia viheliäisiä perhekuntia, joita ei auttaneet eli parantaneet Herra Kappalaisen puheet eikä Esivallan uhkaukset. Siellä eli ihmisiä, jotka ennen tahtoivat olla joutilaina, nälkää nähdä ja kerjätä, kuin kasvoinsa hiessä ansaita leipänsä. Siellä eli ihmisiä, jotka oikeen opettivat lapsensa kerjuuteen ja varkauteen, ja illalla heitä pieksivät, jos eivät olleet kylliksi koonneet.
Se keino on nyt koetettu ja niin, katsokaa vaan minuun on näkynyt kelpaavan. Mitä vielä on tehtävänä," lopetti Bintrey, ottaen laukustaan muutamia kirjoitettuja papereita, "on vapauden toimittaminen veljenne tyttärelle. Olette syypää murhan yritykseen sekä väärentämiseen ja varkauteen, ja meillä on selvät todistukset teitä vastaan käsissämme.
Varo itseäsi, tyttö. HELENA. Ei, ei; ei väärän valan tekijöitä, enhän minä sitä tarkoittanut. PELTOLA. Jos minua rehelliseksi mieheksi uskot, niin älä sitten tuommoisia epäile. HELENA. Se olisi siis kuitenkin totta? Huivi oli siellä huoneessa ? PELTOLA. jossa varkaus tehtiin. Johan sen sanoin. HELENA. Ja hänkö, joka huivin on pudottanut, olisi varkauteen syyllinen?
Tuo muutamia vuosia sitten tehty murha alkoi tulla Vennun syyksi varmasti, mutta hänen osallisuuttaan jyväin varkauteen näytti olevan hyvin vaikea todistaa. Ella sitä vastoin ja ne toiset olivat jo selvästi syyllisiksi todistetut; tuomiota ei ollut heillekään vielä annettu ennenkuin Vennunkin suhteen päästään johonkin varmuuteen.
Tuomari, joka kantajan selityksestä sai sen varmuuden, että minä todellakin olin lukon murtaja ja törkeään varkauteen syyllinen, ärjyi kohta minulle vihassa ja sai minut puheessani sekaantumaan. Sitte kuulusteltiin vieraatmiehet, ja niiden todistukset lankesivat yksinomaan minua kohtaan. Silloin näin, mimmoinen kohtalo odotti.
Tuokaa! Tuokaa pian! VALLESMANNI. Tunnustatteko itsenne syylliseksi samoihin rikoksiin? Murhaan, murhapolttoon, varkauteen? TOPRA-HEIKKI. Häpiä! Sun musta sielusi niitä tekee, ei hän. VALLESMANNI. Muuten en voi teitä vangita. MATLENA. Miks'ette voi? Yhtä hyvin kuin hänenkin. Sanoinhan teille jo, että olen hänen vaimonsa, samaa sielua, samaa ruumista.
Te olitte minun upsierini, ette milloinkaan olleet kova, ettekä paha minua kohtaan ja toimititte minulle kerran anteeksisaannon, kun luultiin minua syypääksi pieneen varkauteen, jonka vuoksi olin tuomittu saamaan kaksikymmentäviisi lyöntiä. En ole sitä, herra kreivi, unohtanut ja sentähden olen mielelläni valmis teitä palvelemaan.
Ellei uudenaikainen tutkimus erehdy, niin raja v. 1323 pantiin käymään Pihlajaveden kaakkoiskulmasta melkein luoteista suuntaa Säämingin kautta ja sitten pitkin Haukivettä Varkauteen ja niin edespäin. Nykyisen Savonmaan sija ja Savon vesien itä-osa jäi niin-muodoin itäpuolelle rajaa, s.o. Emä-Karjalan omaksi. Sehän olikin ihan luonnollista sen-aikuisten asutus-olojen kannalta.
Mutta malttakaahan, sanoi hän, te sanotte häntä syylliseksi varkauteen sen perustuksella, että hänellä oli avain, mutta eivätkö käytäväpalvelijat hänen jälkeensä olisi voineet ottaa haltuunsa avainta ja avata kapsäkkiä. Niinpä kyllä, niinpä kyllä, ehätti kauppias sanomaan. Eihän Maslova voinut ottaa rahoja, sillä mihin hän olisi niitä voinut omassa asemassaan piiloittaa.