United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta heissä herännyt epäilys poistui heti, kun Ulla selitti, että marjat ovat jumalanviljaa niinkuin omenat, viikunat, rusinat ja kaikki. Ja jos ei anna marjoja, niin Jumala ottaa pois kaikki marjat. Ulla uhkasi, että hän ei ota Kallea mukanaan marjaan. Semmoista pakanaa! Otapa kun tahasi. Semmoisia marikoita kuin sinä, löydän minä ummessa silmin! Kaikki hämmästyivät.
Pane poika marjaan, että oppii työtä tekemään. Pahuutta vain oppivat, elleivät työtä tee, mutta mieli on hilpeä ja tyytyväinen, kun ovat jotakin saaneet toimeen. Eikö olekkin hauskaa, Sakki poikani, kun tulet väsyneenä kotia ja tiedät jotakin ansainneesi? On niin kovin. Ja kun oikein paljon saan, laitan marjapöpörää, ja se vasta hyvää on, sitä äitikin mielellään syö. Tässä minäkin viivyttelen.
Joko ne nyt rajantakaiset taas rupeavat liikkumaan niinkuin ennen vainovuosina? Eihän nyt enää kukaan voi olla varma, etteivät vie ketä hyvänsä marjasta tai paimenesta ... täytyy kerrassaan kieltää meidänkin naisväki menemästä marjaan tai vesille lasten kanssa. Rovasti käveli edestakaisin näin päivitellen ja hätääntyi yhä enemmän. Kohta se sen sanoo, ei tarvitse pyytääksenikään.
Joka päivä hän marjoja ainakin tuon verran kotia tuo. Käskekää Jojuakin marjaan, hauskempi olisi yhdessä poimia, ja huomenna veisimme marjat pappilaan, sanoi Sakki. Kai sinä siellä jo joka paikan olet kohlinut. Ei suinkaan maksa vaivaa sinne mennä. Kyllä niitä joka päivä uusia kypsyy. Niin, mitä hänen vaivoistaan. Entäpä tätä sitten, eipä hänen aikansa kallis ole, ei hän muutakaan kokoon saa.
Hän katsoi poikiin nuhtelevasti ja sanoi kuin pyytäen: Ei saa kiusata Ullaa. Hän meni Ullan luo ja lohdutti häntä, ettei hän ole noitaämmä. Tule nyt meidän kanssa marjaan. Ja tulkaa kaikki. Siellä on hyvä marikko, että saa vaikka sata saavia! Se on tässä lähellä, tuon tien polvekkeen takana.
Ja, hänen, Ullan ei olisi tarvinnut antaa ollenkaan »hänen kautta kun Jumala näytti marikot»! Ja Ulla kaasi marjat kivenkuoppaan itseensä tyytyväisenä ja mahtavana kuin olisi kumassut suoraan Jumalan kouraan! Seuraavalla kerralla, kun mentiin joukolla marjaan, niin eksyivät. Mitäs minä sanoin? Minä sanoin, että hyvä ei seuraa! ilkamoi Ulla. Ja toisille tuli hirveä hätä.
Ja sen vuoksi hän päätti, että vasta hän ei ratsasta hevosella, ei tappele eikä ole poikien kanssa. Eikä sitä tapahtunutkaan huomenna, mutta jo ylihuomenna hän vähän tapella jutisti. Ulla oli hyvin mahtava. Miksi ei olisi ollut, kun kaikki aina kilvan pyrkivät hänen mukaansa marjaan! Se oli yleinen, juurtunut ja vahva usko, että Ulla tietää ja löytää aina parhaat marikot.
Nyt olimmekin siirtyneet paimentolaiskansain asemalta maataviljeleväin kansakuntain kannalle. Kulkuneuvot olivat myöskin parannettavat; uusi maantie oli tehtävänä uutistaloltamme kotikartanomme pihaan. Olihan sitä puuhaa ja askaretta! Vihdoin oli kartanomme valmiina. Hermanni esitteli eräänä päivänä, että mentäisiin marjaan, ja esitys otettiin vastaan suurella riemulla.
"Mikä tuo on?" "Kannel soitanko?" Hän näppäilee sitä ja hyrähtää lauluun. Sen silmät katsovat silloin jonnekin kauas aitan ovesta ulos minun ohitseni. Se kuuluu minusta hyvin kauniilta. Meistä tulee yhä paremmat tutut. Hänen nimensä on Johanna. "Lähdetäänkö marjaan?" Me juoksemme maantien poikki tuulimyllymäen taa aholle hakaan. Siellä paistaa päivä niin lämpimästi, että kivet polttaa jalkaan.
Tuohon Marjaan se vain luonto veti. Niinkuin se tikanpoikaa puuhun vetää? kuului Shemeikka hyrähtävän. Ai, kun se osaa olla hyvä ja herttainen, kun vain tahtoo, rakas ja reppoisa kuin tämmöinen kesäinen vasta. Shemeikka rähäytti lyhyen rivon naurun. Marjan olisi tehnyt mieli iskeä halolla oveen. Vaan saattaa se olla kiukkuinenkin onko se siellä porstuassa, katsopas?