United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tule hyvä poika kantamaan sakkasaavia Kalle! Häh? MIINA. Tule saavia kantamaan! Hm! Missäs se Tilta sitten on? MIINA. Ties hänet. Tule pian nyt! Hai lia laa! laulan vaan: Palattu pappilasta vaan. MIINA. No, tule nyt, äläkä hailuta siellä! Ihan käsiinhän tämä päivä loppuu tällä tavoin. No, mikäs helkkunan hoppu sinulla nyt sitten on? MIINA. Ole vaiti hoppuinesi! Kas niin, tanko olalle vaan!
Ei sopinut kaikki siihen saaviin. Melkein toinenkin tulee, kun siitä lattialta lakaisee. Saat lähteä noutamaan sitä saavia.» Vai kertyy sieltä sentään niin paljon... Mutta pysyyhän ne sielläkin. Kyllä kai niiltä nyt säilyy, koska ovenkin olivat auki jättäneet. Ota vain toinen saavi ja kokoa siihen viimeiset. Anna otti toisen saavin, vei sen aittaan ja palasi sieltä, kun ilta jo hämärsi.
Tuoleista ja istumasijoista oli tosin puute, mutta Chloe täti ei ollut neuvoton. Tyhjiä tynnyriä vieritettiin tupaan ja niiden yli asetettiin laudanpätkiä, sankoja ja saavia käännettiin ylöalasin ja näin saatiin kyllin istunpaikkoja. Hetken päästä keräytyi tupaan kirjava joukko. Siellä oli sekä vanhoja harmaapäitä että nuoria vilkkusilmiä.
KALLE. Tässäpä sitä ennenkin... Mitäs sitä saavia niin hemputat! Astu oikeen, kun kerran astut! MIINA. Sinä nyt olet! Eipä sua juuri viitsi pyytää. No? Kuuletkos sinä! MIINA. Kuulenhan minä. KALLE. Tiedätkös mitä? MIINA. En tiedä! KALLE. Minä alan haistella jotain. MIINA. Vai alat. No mitä sitten? KALLE. Ett'ei meistä kahdesta taida tullakaan mitään.
Mut vanha nuotti viel' on Kallella: »Tais luoti tutkistella hattua ja sille passais olla lääkäri.» »Piru otti jo nyt! Koko moskahan saavista on heinille valunut kuin vesi haavista! Syö soppasi, kuski!» »Meill' ehjää ja tivistä ei saavia ollut ja tiekin on kivistä.» »Kupit tänne ja ala Antti kauhalla ropsia. Sotamies voi heinätkin puurona popsia.»
Seuraavana päivänä tulisi jo laitetuksi tynnyri ja sen jälkeisenä aamuna ennen kukon laulua oli lähdettävä kotiin. Me lähdemmekin sitten Kertun kanssa marjaan, sanoi rovasti ja lähti kiulu kädessä pitkin askelin kävelemään halmeelle päin. Kerttu jäi tuomaan saavia. Seuraavana iltana olikin tynnyri täynnä sokeriin keitettyjä vaaraimia ja suljettu niin kuin emäntä oli neuvonut.
Saanut ei paljo saalihiksi: sata saavia lihoa, sata syltä makkarata, verta seitsemän venettä, kuuta kuusi tynnyriä noihin Pohjolan pitoihin, Sariolan syöminkihin. Tupa oli tehty Pohjolassa, tupa laitto, pirtti suuri, sivulta yheksän syltä, päästä seitsentä leveä. Kukko kun laessa lauloi, ei sen ääni maahan kuulu; penin haukunta perässä ei kuulu ovehen asti.
Minä lähden, sanoi ruustinna ja hyppäsi tuoliltaan seisaalleen. Ei. Kyllä minä lähden, ette te jaksa kantaa sitä saavia, sanoi emäntä ja lähti. Mutta minä tulen kuitenkin mukaan, olen niin huvitettu elukoista, sanoi ruustinna, otti sängyltä laajan vaalean hattunsa, kiinnitti sen pitkällä neulalla päähänsä ja lähti mukaan.
Mutta kun tuokion kuunneltuaan kuulivat saarnan olevan sitä entistä samaa, moneen tuhanteen kertaan märehdittyä kuivaa vätkytystä, niin ihmisten päät alenivat kuni helteen raukasema kaalikko ja alkoivat aikansa kuluksi sopotelia keskenään, mikä mitäkin. Emännät kyselivät toisiltaan lehmäin tämänkesäistä lypsyä, montako saavia voita ja montako ammetta piimää.
Hän katsoi poikiin nuhtelevasti ja sanoi kuin pyytäen: Ei saa kiusata Ullaa. Hän meni Ullan luo ja lohdutti häntä, ettei hän ole noitaämmä. Tule nyt meidän kanssa marjaan. Ja tulkaa kaikki. Siellä on hyvä marikko, että saa vaikka sata saavia! Se on tässä lähellä, tuon tien polvekkeen takana.